Sunnuntai 17. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Väinö, Väinämö
Julkaistu 16.2.2017 00:00

Arvio: Raamatulla on oikeutettu ja vastustettu rasismia

Minna Heimola: Raamattu ja rasismi. Suomen Eksegeettinen Seura, 2016. Nid. 135 s.Teologian tohtori Minna Heimola käsittelee uudessa ja suomalaisittain harvinaisessa kirjassaan, miten Raamattua on käytetty historiassa rasismin ja sorron oikeuttamiseen sekä toisaalta ihmisoikeuksien puolustamiseen ja sorron vastustamiseen.

Teoksen ulkoasu on tyylikäs, mikä on tunnusomaista Suomen eksegeettisen seuran julkaisuille. Kieli on sujuvaa ja tiivistä. Melko suppeaan sivumäärään sisältyy paljon asiaa. Alaviitteiden ansiosta lähdemateriaalista kiinnostuneen lukijan ei tarvitse palata jatkuvasti kirjan loppuosaan.

Heimola korostaa Raamatun tulkitsijan etiikkaa. Kristityt suhtautuvat Raamattuun eri tavoin kuin ei-kristityt, eikä kristittyjenkään keskuudessa ole yksimielisyyttä Raamatun tulkinnasta, vaikka jotkut selitykset ovat perustellumpia Raamatun syntykontekstien valossa.

Raamattunäkemyskeskustelua hahmotetaan kirjassa edesmenneen professori Heikki Räisäsen (1941–2015) kolmijaon mukaisesti: on fundamentalistisen tiukka näkemys, pelastushistoriallinen näkemys ja ei-kirjaimellinen näkemys. Viime vuosikymmeninä myös Raamatun moraalinen kritiikki on saanut jalansijaa, kun Raamatun käytön myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia on tarkasteltu avoimesti. Vaikka Räisäsen jaottelu on yksinkertaistava, se tuo kirjan tavoitteisiin sopivalla tavalla esiin Raamatun tulkinnasta käytävän uskonnollisen ja yhteiskunnallisen keskustelun haasteellisuuden.

Teoksen kahdeksan tiiviin pääluvun yhtenä lähtökohtana on kirjailija Elreta Doddsin määritelmä, jonka mukaan ”rasismi on uskomus, jonka mukaan jokin ihmisrotu on ylivertainen toiseen rotuun verrattuna”.

Ensimmäisinä vuosisatoina kristillinen kirkko otti vastaan ihmisiä kaikista etnisistä ryhmistä, mutta tummaihoisten afrikkalaisten katsottiin tarvitsevan sielun muuttumista valkoiseksi kasteessa tai viimeistään taivaassa. Kirkkoisien teksteissä Laulujen laulun tummaihoinen tyttö (Laul. 1:5) ja Mooseksen nubialainen vaimo (4. Moos. 12:1) nähtiin ihonvärinsä vuoksi vertauskuvina kristittyjen pakanallisesta ja syntisestä menneisyydestä.

Amerikassa afrikkalaisten orjuuttamista perusteltiin Raamatulla aina 1800-luvulle asti. Keskeinen teksti oli Mooseksen kirjan kuvaus, jossa Nooa kiroaa poikansa Haamin pojan Kaanaanin, koska Haam, jonka katsottiin olleen tummaihoinen sittemmin virheelliseksi todetun hepreankielisen nimen käännöksen perusteella, oli nähnyt isänsä alastomuuden (1. Moos. 9:18–27).

Toisaalta orjuutta myös vastustettiin viittaamalla Raamattuun. Heimola kuitenkin huomauttaa, että orjuuden jokapäiväisyys Rooman valtakunnan aikana syntyneissä Uuden testamentin teksteissä teki mustien orjuuttamisen vastustamisesta haastavaa. Niin sanotut mustat teologiat vaikuttivat myöhemmin Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeessä, jonka tunnetuimpia hahmoja oli Martin Luther King (1929–1968). Hän perusteli väkivallattoman vastarinnan periaatetta muun muassa Jeesuksen kehotuksella rakastaa vihollisia (Matt. 5:43–45).

Etelä-Afrikassa, josta Heimola kertoo saaneensa innoituksen kirjan kirjoittamiseen, Raamattua käytettiin puolustamaan maassa vuosina 1948–1994 vallinnutta apartheidjärjestelmää. Järjestelmä vallitsi siellä hollantilaisten reformoitujen kirkkojen piirissä.

Apartheid-teologiassa tärkeä oli kertomus Babylonin tornista (1. Moos. 11), jonka katsottiin osoittavan, että eri kansanryhmien tuleekin elää erillään. Rotuerottelun vastustajille, kuten anglikaanikirkon arkkipiispa Desmond Tutulle, merkittävä teksti oli esimerkiksi Galatalaiskirje, jossa Paavali nuhtelee Pietaria tämän vetäydyttyä ateriayhteydestä pakanataustaisten kanssa juutalaisten seurassa (Gal. 2). Paavalin mukaan Kristuksessa ei ole raja-aitoja eri väestöryhmien välillä (Gal. 3:28).

Heimola esittelee myös antisemitismin synkkää historiaa. Juutalaisiin on kohdistettu vainoa muun muassa siksi, että evankeliumien perusteella heidän on katsottu olleen vastuussa Jeesuksen surmaamisesta (Matt. 27:25; Joh. 5:16–18). Toisaalta myös juutalaisen kansan erityisasemaa on puolustettu Raamatulla kristillisen sionismin piirissä.

Kirjan lopussa käsitellään Suomessa venäläisiin ja saamelaisiin kohdistuneita  ennakkoluuloja ja vihaa. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä venäläisiä pidettiin yleisesti ”alemman ihmisrodun” edustajina, joita kehotus rakastaa lähimmäistä ei koskenut. Saamelaisiin suhtauduttiin usein alentavasti kristinuskon levitessä pohjoiseen.

Heimolan painottama tulkitsijan etiikka jää yleisluontoiseksi kristillisen teologian kannalta. Raamatun käytön moraaliselle kritiikille on kuitenkin perusteita myös tunnustuksellisessa  teologisessa lukutavassa. Esimerkiksi helluntailaisessa pneumatologiassa ajatellaan, että Pyhä Henki yhdistää eri ihmisryhmät ja kulttuurit seurakunnaksi nykyaikana aivan kuten Uudessa testamentissa, eikä rasismille – tai rasistiselle Raamatun tulkinnalle – ole sijaa.

Vaikka Heimolan kirja ei keskity kristilliseen teologiaan, sen neutraaliuteen pyrkivä lähestymistapa antaa paljon aineksia teologiselle keskustelulle raamatullisesta ihmiskuvasta. Kuten kirjoittaja toteaa, sillä on väliä, käytetäänkö lähtökohtana kehotusta surmata kaikki (Joos. 6:21) vai kehotusta rakastaa (Matt. 7:12). Raamattu ja rasismi on kirja, joka haastaa lukijaa pohtimaan asenteitaan ja toimintatapojaan niin kotimaassa maahanmuuttajien keskellä kuin lähetyskentilläkin. Teosta voi suositella jokaiselle, joka pitää tärkeänä sitä kristinuskon perusajatusta, että jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.


Tuomas Havukainen

Jaa
Lahdessa kristillinen päiväkoti jo yli 30 vuotta
Näin tavoitetaan suurkaupungit
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!