Sunnuntai 17. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Väinö, Väinämö
Julkaistu 1.9.2016 00:00

Ajan kuvien välittäjä

- Viime vuonna luin uutisen, että ihmisten lukuinto olisi kääntynyt nousuun. Siinä mielessä olen iloinen. Kyllä se on kansakunnan rikkaus, jos ihmiset lukevat ja ymmärtävät kirjallisuuden arvon. Siinähän välitetään monenlaista viestiä, Maija Hurri toteaa.Vantaalaisella Maija Hurrilla on joka viikko kymmenen minuutin vastaanottoaika Radio Deissä. Oikeasti hän jututtaa tuolloin erilaisia ihmisiä heidän uskostaan Minä uskon -ohjelmassaan. Toinen pidempi ohjelma, Avoin kuntakanava, tulee kerran kuussa.

Hurri siis toimii välittäjänä. Sitä hän on tehnyt läpi aikuisikänsä niin kirjailijana, toimittajana ja tiedottajana kuin kunnallispoliitikkona. Tänä vuonna tulee 20 tauotonta vuotta Vantaan kaupunginvaltuustossa. Sinnekin Hurrin johti välittäminen.

– Minulle se ei ollut politiikkaa. Ymmärsin, että syntymättömästä lapsesta kuolemaan asti eri asiat koskettavat ihmistä, mutta päätökset tehdään poliittisella tasolla kunnissa. Ajattelin, että haluan omassa kotikaupungissani olla vaikuttamassa tähän päätöksentekoon, jos se on mahdollista.

Pakolaisista se lähti

Maija Hurri työskenteli 1980- ja 1990-luvuilla Ristin Voitossa eli nykyisessä Aikamediassa 17 vuotta. Päivät hän toimitti tekstejä ja tiedotti. Illat, aamuvarhaiset ja viikonloput hän kirjoitti kirjoja. Ei kuitenkaan ihan heti.

– Kipinä kirjojen kirjoittamiseen tuli ihan muilta tahoilta. Minä aina teilasin, jos jotakin ehdotettiin.

Muurin mursi lopulta Kambodzhan pakolaisten tuska.

– Tein sairaanhoitajana kuolemanleirissä olleen Eeva-Liisa Nikkilän lehtihaastattelua ja hän alkoi puhua, että hänellä olisi muistiinpanoja kuolemanleirien ihmisiltä, joiden piti saada purkaa ahdistustaan. Hän sanoi minulle, että jos saisi apua, niistä saisi kirjankin.

Maija Hurri kieltäytyi kunniasta, mutta Jumala jatkoi taivuttelua.

– Hän puhui, että eikö heidän hätäänsä voisi välittää, jotta ihmiset ymmärtäisivät, millaista se on, kun silmiesi edessä tapetaan kaikki omat perheenjäsenesi. Ehkä siinä oli myös sellainen sosiaalinen puoli, että miten erilaisissa oloissa ihmiset tällä pallolla joutuvat elämään.

Teoksesta Kaakkoismonsuuni: Kambodzan pakolaisten kohtaloita tuli vuoden 1991 toiseksi myydyin kirja. 1992 ilmestyi kirja Ensi vuonna Jerusalemissa. Se kertoi muun muassa venäjänjuutalaisista, jotka muuttivat tuolloin massoittain Suomen kautta Israeliin.

– Se oli aika huikea juttu. Olin Israelissakin haastattelemassa, kun siellä oli operaatio Salomon, jossa juutalaisia lennätettiin salaa Etiopiasta.

Hurri kertoo tarttuneensa tarinaan pyyntöjen ja aiheen ajankohtaisuuden vuoksi.

– Ajattelin, että ehkä voin näin auttaa tässä työssä. Ja kyllä se näin oli. Sehän tuli sitten vuoden myydyimmäksi, hän sanoo hiljaa.

Kiinnostavaa, mutta…

1990-luvulla Maija Hurri kertoi myös elämäntarinoita. Toimi Kankaanniemi, periaatteen mies ilmestyi 1993 ja Ulla Järvilehto, Elämän puolesta sekä yhdessä Veikko Mannisen kanssa tehty Mannisentie vuonna 1995. Jälkikäteen vuosikymmen nostattaa innostavia ja intensiivisiä muistoja.

– Se oli mielenkiintoinen jakso. Usein kirjoitin aamulla kotona jonkun puolitoista tuntia ennen kuin lähdin töihin.

Merkillepantavaa on, että Hurrin kirjat kiinnostivat ihmisiä, koska niihin liittyi pistämätön ajankohtaisuuden vainu.

– Ehkä se oli niin, että asia kosketti minua ja herätti kiinnostukseni ja uteliaisuuteni, kirjailija pelkistää.

Töiden päätyttyä Aika Oy:ssä seurasi Karas-Sanalle tehty kirja Lapsuus kadulla – raportti Pietarin katulapsista (1998). Sitten politiikka alkoi viedä kaiken ajan. 2000-luvulla ilmestyivät vielä kirjat Ritustellen (Aika Oy, 2000) ja Arkkipiispa Leo – Kutsumus ja tahto (WSOY, 2003).

– Hänen evakkotaustansa ja se, että ortodoksikirkko on vähemmistökirkko kaikkine kokemuksineen, mitä siellä on, herättivät mielenkiintoni.

Muita kirjoja Maija Hurri ei ole tällä vuosituhannella suostunut tekemään.

– Tiedän, mitä kirjoittaminen tarkoittaisi. Olenkin vastannut kaikkiin pyyntöihin, että kiinnostavaa, mutta kalenterissani ei ole tilaa.

Jopa rakas lukuharrastus on minimissä ja monet johtajien, vaikuttajien ja säveltäjien elämäkerrat saavat odottaa hyllyssä. Niiden edelle porskuttaa päättäjän viikkolukuannos.

– Yhden valtuustokokouksen materiaali voi olla yli 1 000 sivua. Lisäksi tulevat toimikunnat ja tarkastuslautakunta. Tässä hommassa on pitänyt oppia lukemaan oleellinen, Hurri hymyilee.

Koskettava tavoittaa

Maija Hurri näyttää yli 20 vuotta sitten osuneen kirjoissaan aiheisiin, jotka ovat yhä ajankohtaisia: pakolaisuus, juutalaisten tilanne ja katulapset.

– Nehän ovat vain melkein lisääntyneet ja kärjistyneet, hän yllättyy.

Myös kirjoihin liittyvät kokemukset ja tunteet kulkevat mukana loppuelämän ja voivat tulla esiin yllättävissä tilanteissa. Esimerkiksi 2014 kun Vantaan kaupunginhallitus teki seminaarimatkan Pietariin, aterialla Maija mietti kylmissä viemäreissä eläviä liimojen tai huumeiden turruttamia, usein hyväksikäytettyjä lapsia.

– Kyllä se vieläkin vaikuttaa. Sanoinkin siinä kaupungin johtohenkilöille, että tunnen Pietarista myös toiset kasvot, ja kerroin, että olen kirjoittanut tällaisen kirjan. Maija Hurri uskoo, että vaikuttavassa viestinnässä on kyse koskettavuudesta.

– Ihmiset haluavat kokemuksia siitä, miten toiset ihmiset ovat kokeneet asioita.

Isoja kokemuksia

Elämä on täynnä yllätyksiä. Parikymmentä viime vuotta niitä on tullut vastaan politiikassa. Tultuaan valituksi syksyllä 1996 kuin mustana hevosena KD:n listoilta kaupunginvaltuustoon Maija Hurri sai kokea helluntaiseurakunnassa kovia asenteita. Vaikuttajana yksi tiukka tilanne tuli keväällä 2009, kun Helsingin ja Vantaan yhdistäminen ja siihen liittyvät selvitykset olivat kaupunginhallituksen esityslistalla.

– Puolueiden kannat jakautuivat toimittajien kyselyiden mukaan 8–8, ja minä en ollut kertonut kantaani.

– Hesarista luin, että ratkaisu jää Hurrin harteille.

Syvän pohdinnan jälkeen Maija Hurri äänesti selvitysten puolesta. Niiden pohjalta Vantaan valtuusto otti kielteisen kannan yhdistämiseen tammikuussa 2011.

Henkilökohtaisin tiukka paikka oli se, kun oma puoliso menehtyi pitkään syöpäsairauteen 2007.

– Kyllä se on iso muutos elämässä. Mutta se väistämättä kuuluu jokaisen kokea silloin, jos on avioliitossa, koska harvoin yhtä aikaa lähdetään.

Juuri nyt Vantaalla kuten koko maassa työstetään suurta soteuudistusta. Hurri on muutostöissä mukana kyynärpäitä myöten.

– Ilman nykyisen kaupunginjohtaja Kari Nenosen johdolla vuonna 2012 laadittua talouden tasapainotusohjelmaa en olisi lähtenyt ehdolle 2012 vaaleissa. Nyt olen ollut tukemassa sen toteutusta. Vantaamme on elinvoimainen Suomen neljänneksi suurin kaupunki, vaikuttaja iloitsee.

Muutostöiden aikaikkuna päättyy ensi toukokuussa. Se, miten Maija Hurri käyttää aikansa tämän jälkeen, on vielä auki. Jopa kirjoittaminen voi jossakin vaiheessa olla taas mahdollista.

– Kyllä, jos jokin aihe kolahtaa. Oikeastaan on jo jotakin mielessä, mutta saa nähdä, toteutuuko se.



Kuka

Maija Hurri
» Ristin Voiton toimittaja ja tiedottaja 1980–1990-luvuilla
» kirjoitti vuosina 1992–2003 kahdeksan teosta
» Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1997, yhdeksän vuotta myös kaupunginhallituksessa ja kuusi vuotta kaupunkisuunnittelulautakunnassa
» oli pitkään KD-lehden eduskuntatoimittaja ja 2008–2015 Aalloilla-lehden päätoimittaja
» Korson helluntaiseurakunnan jäsen
» vapaa-aikaan kuuluvat lukeminen, konsertit, ystävät ja rakkaat lastenlapset



Ruut Ahonen

Jaa
Lahdessa kristillinen päiväkoti jo yli 30 vuotta
Näin tavoitetaan suurkaupungit
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!