Lauantai 4. huhtikuuta.
Nimipäivää viettää Ukko, Odin
Julkaistu 12.2.2020 09:57

Syy jäädä on teologinen

Mikä on minun syyni olla helluntailainen? Entä sinun? Näiden ky­symysten äärelle johdatteli Mika Yrjölän kolumni Ristin Voitos­sa lokakuussa 2019.

 

En itse ole toisen tai kolmannen polven helluntailainen, eikä su­vussani ole tietääkseni muita. Tulin lapsena uskoon. Kävin vapaa­kirkon kerhossa ja kirkon nuortenilloissa. Kun olin 18, Jumala pu­hui suoraan siitä, ettei minua ole kastettu raamatullisesti. Syyni olla helluntailainen on teologinen. Tai ainakin oli.

 

Vuosien aikana olen ollut mukana eri työmuodoissa, koska en ole tottunut olemaan tekemättä mitään. Toki olin suorittaja. Etsin hy­väksyntääkin. Nyt ehkä olen hieman kypsempi, enkä enää suori­ta enkä osta rakkautta.

 

Usein olen todennut, että en halua olla tällaisessa liikkeessä. En jaksa, kun yhä uudelleen huomaan, että minusta tehdään tul­kintoja ja muodostetaan mielipiteitä, vaikka kanssani ei ole edes keskusteltu. Selkäni takana on puhuttu pahaa, joskus aiheesta, useimmiten aiheetta. Vähimmäistoive olisi ollut, että joku, siis edes joku, olisi vaivautunut kysymään, pitääkö jokin juttu paik­kansa tai vaivautunut ottamaan selvää, kuka olen.

 

Olen tavannut valtaa väärin käyttäviä ihmisiä. Olen kyllästynyt siihen, ettei tavalliselle jäsenelle vaivauduta vastaamaan. Suora­nainen piikittely työssä on ollut liikaa. Pahan puhumista ja arvos­telua ”noin luottamuksella” kuulee jatkuvasti. En halua olla tällai­sessa liikkeessä. Eikä ole pakko.

 

Kuulun (erityis)herkkiin ihmisiin. Koen epäoikeudenmukai­suuden voimakkaasti. Loukkaannun toisten puolesta. Luonteeni mukaisesti vetäydyn tällaisesta yhteistyökuviosta. Toki olen pii­loutunut vuosien aikana naamarini taakse, enkä ole päästänyt ke­tään lähelle. Se on ollut tapa suojautua. Nykyisin yritän ottaa asiat puheeksi, mutta jos keskustelua ei synny, vetäydyn. Vanhemmi­ten haluan käyttää aikaa rakentavammin, enkä koe muutoinkaan tarvetta olla mukana sellaisessa, mikä ei voimaannuta.

 

Miksi sitten en ole eronnut? Olen – ehkä lapsellisesti – uskonut, että voisin olla mukana kehittämässä ilmapiiriä parempaan suun­taan. Olen puhunut paljon käyttäytymisestä. Olen saarnannut ih­missuhteista. Entä nyt? Mietin toisinaan ja rukoilen, missä voisin palvella. Missä on sellaista johtamista, jossa vaivauduttaisiin tu­tustumaan ihmiseen eikä tehtäisi päätelmiä kuulopuheiden pe­rusteella? Kaipaan niin ihmistä, joka olisi läsnä ja kuuntelisi ai­dosti. Olen toki sellaisia tavannut – kiitos heistä taivaalliselle Isäl­le. Ilman heitä en ehkä olisi enää helluntailainen. En vain olisi jaksanut.

 

Olen seurakuntani johtoryhmässä. Nautin siitä yhteistyöstä, koska se on nimenomaan yhteistyötä. Hyvä ilmapiiri, huumori ja yhteishenki auttavat olemaan mukana. Se on yksi syy olla edel­leen helluntaiseurakunnan jäsen. Eräs johtoryhmämme jäsen pu­huu usein armollisuudesta itseämme ja toisiamme kohtaan. Se­kin auttaa.

 

Pidän Jumalan sanaa ylim­pänä auktoriteettinani. Yrjö­lää lainaten minäkin ajattelen, että liike, joka korostaa Pyhän Hengen aktiivista, jokapäiväis­tä yliluonnollista ja luonnollis­ta toimintaa, on minua varten. Syy jäädä on teologinen.

 

 

Eija Saarenmaa

 

Kirjoittaja on psykologi, teologi ja andragogi eli aikuiskasvatuksen am­mattilainen.



Jaa
Ristin Voitto aloittaa hartauslähetykset
Pohjoissaamen raamatunkäännös huomioitiin - Tuomas Maggalle kunniamerkki
Ulla Dahlen: Kysy Jumalalta, mitä hän ajattelee suhteestasi häneen
Ville Kalaniemi: Ratkaisukeskeisyyttä osoittelun tilalle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!