Tiistai 22. tammikuuta.
Nimipäivää viettää Visa
Julkaistu 26.8.2015 15:16

Naispastorit ja pakkoliberalisoituminen

Nuorena rippikoululaisena en suostunut hakemaan naispapilta rippikoulukirjaani allekirjoitusta, koska hän oli epäraamatullinen. Jos Raamattu sanoo jotain, miksi me itkemme vastaan? Kuitenkin myöhemmin olen kääntänyt suuntaani. Onko minusta tullut siis liberaali?

 

En ole koskaan ollut kateellinen naisille, jotka kokevat kutsua Jumalan työhön. He ovat sellaisessa parilapannussa useammalta suunnalta, että mielelläni jättäisin heidät rauhaan ja antaisin heidän tehdä työtään. Oma mielenmuutokseni asian tiimoilta on kuitenkin suuri, joten joudun puhumaan.

 

Otetaan esimerkiksi nainen, joka kokee kutsua palvella pastorina tai opettajana seurakunnassa. Kuitenkin sama Jumala, joka on hänet kutsunut, kasaa kompastuskiviä hänen polulleen, vieläpä Raamattuun: Sana vaientaa naiset seurakunnassa.

 

Nainen voi haudata kutsunsa ja todeta, että Jumala on puhunut, joten minä olen vaiti. Vaihtoehtoisesti nainen voi todeta, että koska Jumala ei kutsuaan kadu, niin raamatuntulkinta olkoon Jumalan päänsärky: selittäköön itse Raamattunsa! Vaiennuskohdat voidaan myös lakaista kulttuurisidonnaisiksi. Kielto päätyy siis samaan romukoppaan pyhien suudelmien ja naisten pään peittämisen kanssa.

 

Keskustelussa naisia vaientava puoli huomauttaa reilusti, että tällainen asenne kävelee Raamatun yli. Saa sitä tietysti julistaa kaiken kulttuurisidonnaiseksi ja noudattaa vain omia tuntemuksiaan, mutta silloin on vaikeaa väittää olevansa raamatullinen. Lisäksi tämä ei päästä helpolla niitä naisia, jotka pohtivat asiaa omantuntonsa perukoilla: entä jos Jumala tahtoisi sittenkin minut alas lavalta vain sukupuoleni tähden?

 

Vaientamisen tai pakkoliberalisoinnin lisäksi on olemassa vaihtoehto, josta Philip B. Paynen Man and Woman, One in Christ on hyvä esimerkki: raamatunpaikkojen väistelyn asemesta pyritään kairautumaan niiden ytimeen, jotta ne avautuvat ymmärrettävästi. Jos kerran Raamatussa on seurakuntien työntekijöinä ja opettajina junioita, foibeja ja priscilloja, on pakko kysyä, olemmeko ymmärtäneet vaiennuskohdat oikein. Tarkemmassa tarkastelussa vaiennustulkintamme alkavatkin horjua.

 

Uskon, että kohtelias vaikenemisemme ei auta naisia löytämään paikkaansa seurakunnassa. Kulttuurin tasavertaistuminenkaan ei poista epäilyksen varjoja. Emme myöskään voi puolustaa naisia vain vaientamalla vastapuolen huolta raamatullisuudesta. Kaikki Uuden testamentin kivet ja kannot pitää kääntää ympäri, jotta saamme kiinni, mitä Paavali alun perin tarkoittaa. Vain tätä kautta on mahdollista saada perusteltua tyydyttävästi, että Jumala on aina tahtonut kutsua naisia palvelemaan työssään.

 

Kääntääkö taustojen selaaminen ja kreikan ihmettely kaikki naispastoreiden kannattajiksi? Tuskin sentään. Se kuitenkin auttaa siinä, että keskustelu ei enää keskittyisi siihen, pitääkö tulla liberaaliksi ja hylätä koko Raamattu, jotta voi hyväksyä naispastoriuden, toisten tai omansa.

 

 

Markus Mäenpää

 

Kirjoittaja on teologian jatko-opiskelija, jolle pienet kaksospojat opettavat elämää.

 



Jaa
”Ruotsissa tarvitaan suomalaisia lähetyssaarnaajia”
Estradilla uskoa puolustamassa
Inarin laululintu
Muutoksen keskellä johdatus konkretisoitui
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!