Maanantai 20. toukokuuta.
Nimipäivää viettää Lilja, Karoliina, Lilli, Karolina, Lilli, Lilian
Julkaistu 23.3.2017 00:00

Makaronilaatikon salaisuus

Tämän lehden teemana on vanhemmuus.

Yksi iso asia, jonka olen lähes 17 vuoden vanhemmuuteni aikana oppinut, on tämä: ”Kaikki on aina hyvin, jos on eväät mukana.” Tämä pätee lasten kaikissa ikävaiheissa.

Meidän perheessämme kuumaa, tiettyyn keraamiseen pataan tehtyä makaronilaatikkoa on kuskattu moniin paikkoihin. Pata on matkannut yhtä lailla kodin rakennustyömaalle, retkelle saareen kuin Suomenlahden yli Viroon. Toisinaan pitkillä automatkoilla evästä on noukittu hampurilaispaikan luukulta.

Veikkaan, että aikuisina lapset muistavat monia yhteisiä hetkiämme ruuan äärellä. Ja oikeastaan tiedän, että he muistavat jo nyt.

Koko perheen ruokahetkissä on jotakin turvallista ja tervehdyttävää. Itsellenikin on jäänyt mieleen monta yhteistä hetkeä lapsuudenkodin keittiössä. Silloin perheenjäseninä kohdattiin ja nähtiin, millä tuulella kukin on. Ruokapöydässä vaihdettiin joko muutama sana tai keskusteltiin kunnolla. Keskustelutaito onkin yksi asia, josta olen omille vanhemmilleni kiitollinen ja jota pyrin viljelemään lapsilleni.

Lapsuuden arkeen liittyi myös eräs tärkeä rutiini, saunan jälkeiset jäätelöt. Kun viikot matelivat muuten melko tasaisina ja pelkistettyinä, jäätelöihin liittyi ripaus rakkautta ja armollinen viesti, että elämästä saa myös nauttia. Ehkäpä siksi pidän edelleen jäätelöstä niin paljon.

Moni haluaa taata lapsilleen kasvuvuosina pysyvän elinpiirin: sama osoite, koulutie ja kaveripiiri. Oman perheemme elämässä monet suomalaiset pysyvyysihanteet ovat jääneet toteutumatta. Kuitenkin vaihtuvien asuntojen ja ohi vilisevien maisemien keskelläkin olemme yrittäneet pitää kiinni perheen yhteisistä ruokahetkistä sekä keskustelu- ja seurakuntayhteydestä.

Sananlaskujen mukaan parempi on vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa. Tämän voi lukea niin, että ihmissuhteen laatu ja ilmapiiri ratkaisevat hyvinvoinnin, ei aterian hinta tai salonkikelpoiset puitteet.

Pysyvät rakenteet voivat tukea verrattomalla tavalla hyvää vanhemmuutta, mutta niiden sisälläkin on mahdollista voida pahoin. Pysyvyyden keskellä asioista ja ihmisistä tulee myös helpommin itsestään selviä. Muutokset taas ovat aina jossakin määrin kivuliaita, mutta parhaimmillaan ne lähentävät perheenjäseniä: tavaroista luovutaan, mutta yhdessä jatketaan matkaa.

Mistä sitten tietää, onko tarpeeksi hyvä vanhempi? Tärkeintä varmaan on, että sisäistää olevansa vanhempi. Vanhemmuuteen kuuluu muun muassa vastuun ottaminen toisen hyvinvoinnista; kuuntelemista, huolenpitoa, vastuullisuuteen kasvattamista ja esimerkin antamista. Kaikki mokaavat joskus, mutta ihmissuhde ja ilmapiiri ratkaisevat.

Oikeastaan virheetkään eivät haittaa. Ne antavat tilaisuuden oppia jotakin todella tärkeää: pyytämään anteeksi ja antamaan anteeksi. Sitä paitsi lapset ja vielä teinitkin ovat todella armahtavaisia. Kun vanhempi myöntää reilusti virheensä ja pyytää anteeksi, asia on oikeasti selvä ja taas mennään eteenpäin.


Ruut Ahonen

Kirjoittaja on Ristin Voiton toimittaja.

Jaa
Bunko Ookitan pitkä hautajaismatka
Seurakuntien yhteistyö diakoniassa voisi olla toimiva ratkaisu
”Sinä osaat itkeä hyvin”
Lähetyskentällä Hollywoodissa
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!