Perjantai 25. syyskuuta.
Nimipäivää viettää Kullervo, Sigvard
Julkaistu 2.9.2020 10:21

Lempisaarna 

Aloittelevina julistajina joillakin meistä on ollut lempisaarna tai pari, jotka toistuivat useammassa tilanteessa. Omani tuli mieleen miettiessäni edellistä saarnaani. ”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta” (Matteus 12:20) oli jae, joka puhutteli kauan. Se puhuttelee vieläkin ja tuo mieleeni yhä uusia ajatuksia. 

Facebookin Retro-ryhmän tekstejä lukiessani mietin, miten paljon särkyneitä onkaan, ja miten ihmeessä voisimme jatkossa toimia seurakunnan johdossa seurakunnan jäseninä toisin: rakentaen, rakastaen ja haavoja sitoen… 

 

Ruokoa käytettiin aikoinaan muun muassa tukikeppinä, pillinä, soittimena, piiskana, ongenvapana, mittakeppinä ja kynänä. Se on hyödyllinen kasvi, vaikka mielellämme sen nykyisin siivoaisimme rannoiltamme. Särkyessään ruoko halkeaa niin, että se näyttää ehjältä, joten tapana oli rikkoa se kunnolla ja heittää pois. 

 

Raamatussa ruoko esiintyy monta kertaa, erilaisissa yhteyksissä. 

 

Raamatun henkilöitä pohtiessa ajattelen heidänkin erilaisia lahjojaan. Pietari Jeesuksen seurassa kulkiessaan kuvitteli olevansa tuki, vahva – se opetuslapsi, joka ei ainakaan hylkää Jeesusta, ja se, joka rakastaa enemmän kuin muut. Oma voima riisuttiin ja tuki murtui, mutta Jeesus ei musertanut särjettyä ruokoa, kuten rikkoutuneelle kepille olisi tehty, jottei kukaan enää erehtyisi luulemaan sitä ehjäksi. 

 

Jeesus kohtasi Pietarin ja asetti hänet uudelleen apostoliksi, kun Pietari ei enää kuvitellut olevansa parempi kuin muut. Hänestä tuli alkuseurakunnan tuki Kristuksessa, ei itsessään. Hän oli seurakunnan johtaja, tienviitta ja vapa, jonka yhden saarnan seurauksena 3 000 ihmistä tuli uskoon. Jeesus kutsui hänet ihmisten kalastajaksi, vavaksi. 

 

Entäpä Paavali? Ennen kääntymystään hän oli piiska ja vainosi alkuseurakunnan kristittyjä. Hän oli kova mies, jonka uskoontuloa edelsi karskimpi puhuttelu. Murtui se vainoojakin. Ei Jeesus hylännyt särjettyä piiskaa, vaan teki Paavalista pakanoiden apostolin, aivan uuden ruo´on: ongenvavan, tienviitan vai lieneekö karttakepin, jota hän opetuksissaan käytti suuntaa näyttämään. Voisi Paavalia kutsua Jumalan armon mittaruo’oksikin, sillä niin paljon hän armosta kirjoitti. 

 

Orjatohtori Luukkaasta emme paljon taustoja tiedä, mutta kääntymystarina hänelläkin on. Jeesus teki hänestä huilun, joka tallensi meille Marian kiitosvirren, tai kynän, joka kirjoitti nimeään kantavan evankeliumin ja sille jatkoksi Apostolien teot.  

 

Pyhä Henki on murtuneiden vahvistaja. Ruokokielikuva havainnollistaa, kuinka Jumala tietää, millaisia me ihmiset olemme. Kenenkään ei tarvitse näytellä vahvempaa kuin oikeasti on. Jeesus kutsui meitä olemaan hänen seurassaan, ei esittämään mitään, ei touhuamaan ties mitä. 

 

Kaikessa opetuksessaan Jeesus painotti toisten rakastamista ja palvelemista. Meillä on omat luontaiset taipumuksemme, kykymme ja lahjamme, jotka Kristuksessa tulevat siihen käyttöön, mihin hän on meidät kutsunut. Tällaisina, murtuneina, ei tarvitse esittää mitään. Sanon Herralleni vain: ”Tässä olen.” Hän pitää huolen ja johdattaa. 

Ja psykologin sielu lepää… 

  


Eija Saarenmaa 

Kirjoittaja on vastaava psykologi. 



Jaa
KHO: Uskonnollisilla yhdyskunnilla on itsenäinen oikeus päättää samansukupuolisten vihkimisestä
Viidesosalle Yhdysvaltain evankelisista sukupuoli on joustava asia
Tämän vuoden Syyspäivät verkossa
KAN ry:n kuntoutusohjaajalle yli viiden vuoden tuomio huumausainerikoksista
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!