Lauantai 19. syyskuuta.
Nimipäivää viettää Reija, Torborg
Julkaistu 26.8.2020 10:53

Lappu luukulle 

Internetin aikakausi on kestänyt Suomessa vasta kolmisenkymmentä vuotta. Koko tarina alkoi Wikipedian mukaan Yhdysvalloista, jossa sotilaallisessa käytössä ollutta tietoverkkoa alettiin hyödyntää yliopistoissa. Pian se tuli myös Suomen yliopistoihin, ja vuodesta 1993 alkaen sitä ihmeteltiin jo kotikoneilla. 

 

Enää olisi vaikea kuvitella maailmaa ilman nettiä. Se tarkoittaisi paluuta aikaan, jossa ei ole pikaviestimiä, salamannopeaa tiedonhakua, navigaattoreita ja monta muuta elämää helpottavaa asiaa. 

 

Kaikessa kätevyydessään asialla on myös toinen puoli. Samalla kun me hyödymme netistä, se hyötyy meistä. Netti tuntee meidät läpikotaisin ja hakutietomme virtaavat ties minne. Tämä vaivaa toisia enemmän kuin toisia, mutta kukaan netinkäyttäjä ei pääse asiasta yli eikä ympäri. 

 

Kristillisen viestinnän näkökulmasta netti on sekä hyvä renki että arvaamaton isäntä. Sen kautta hengellistä sanomaa voi välittää nopeasti, mutta samalla kristillisyys ja siihen usein liitetyt konservatiiviset arvot ovat yhä tarkemmassa syynissä varsinkin sosiaalisessa mediassa. Vaikka kristillisyyttä ja konservatismia ei voi niputtaa suoraan yhteen, netin yksinkertaistavassa maailmassa näin tehdään. Niinpä niihin vivahtava viestintä ei enää aina onnistu esteittä. 

 

Esimerkiksi medialähetystyössä osa Facebook-mainoksista ei vain mene läpi. Kukaan ei selitä, miksi, mutta vastaus näyttää liittyvän jotenkin arvoihin. Kaikille asioille ei haluta ääntä ja näkyvyyttä. Vaikka missionääri kokee julkaisunsa edistävänsä pelkkää hyvää, internetin tekoäly on ohjelmoitu näkemään hänen sisältönsä vihapuheena tai muuten haitallisena. 

 

Kuuluvuus ja näkyvyys tuovat tunnetusti valtaa. Niinpä syrjään haluttavat henkilöt, asiat ja arvot kannattaa hiljentää, koska ilman ääntä ja näkyvyyttä niitä ei ikään kuin ole olemassa. Tähän perustuu myös paljon mainostettujen merkkien voima: koska ne näkyvät paljon, niitä ostetaan paljon. 

 

Olenkin miettinyt, missä vaiheessa tullaan pisteeseen, jossa kristillisen viestinnän elintila kapenee niin pieneksi, että sen osalta on laitettava lappu luukulle. Tällaiset asiat eivät tapahdu päivässä, mutta pidemmällä ajalla pidän visiota täysin mahdollisena. 

 

Sosiaalisen median algoritmiohjaus voi olla yksi osa kristillistä äänenvaimennusta, mutta talousongelmat varmasti jouduttavat kehitystä vielä varmemmin. Jo nyt moni kristillinen kustantaja on vaikeuksissa ja sitä kautta hengellinen viestintä pyörii yhä pienemmällä liekillä. Ellei ole varaa sähköön, ei voi sytyttää valoja. 

 

Koronan uuden aallon kynnyksellä voi miettiä median tärkeyttä. Jos seurakuntatapaamisia aletaan rajoittaa uudelleen, mitäpä jos niiden lisäksi myös kristillinen media otettaisiin kokonaan pois? 

 

Lähivuodet näyttävät viestinnän suunnan. Saattaa kuitenkin olla, että sen uusi normaali yllättää meidät nopeastikin. Kysymys kuuluukin, annammeko tämän tapahtua. 

 

 

Ruut Ahonen 

Kirjoittaja on Aikamedian toimituspäällikkö. 



Jaa
Suomen sananvapaustapausta seurataan
Simon Kyreneläinen taas lavalle
KAN ry:n kuntoutusohjaajalle yli viiden vuoden tuomio huumausainerikoksista
Saavuttavan työn resepti 2020-luvulla poikkeaa takavuosista
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!