Keskiviikko 16. tammikuuta.
Nimipäivää viettää Ilmari, Ilmo
Julkaistu 3.7.2015 10:53

Kuulen ääniä

Emme päässeet tänä vuonna Keuruulle vaan pidimme juhannuksena oman minikonferenssin. Koolla minun ja aviomieheni lisäksi oli muutamia ystäviämme.

 

Juhannussunnuntaina kuulimme ääniä. Mies kiinnitti lisäkaiuttimen läppäriinsä ja soitti pätkiä eri saarnoista. Meidän muiden tehtävänä oli tunnistaa henkilö.

 

Äänten kuuntelu lähti liikkeelle siitä, että pohdimme, vieläkö saisimme Eino O. Ahosen (1914–1977) äänen mieleemme. Tuo helluntaiherätyksen pioneereihin kuulunut saarnamies ja kirjailija on monelle tuttu kirjoittamaansa Matti maailmalla –sarjakuvakirjaan liittyvän kuulokuvan Simbana. Afrikkalaisheimoon kuuluva ja leijonan hyökkäyksessä haavoittuva Simba jää kuulijoille mieleen vajavaista suomeaan savolaisittain ääntävänä hahmona.

 

Paljon ääniä. Rakkaita ääniä, tuttuja ääniä, unohdettuja ääniä,

muistoja herättäviä ääniä, hiljenneitä ääniä. Åke, Kai, Eino, Eino, Eino, Niilo, Kalevi, David, Arthur, Ensio, Ensio, Alpo, Niilo, Veikko, Uuno, Unto, Matti, Matti, Mauri.

 

Huomasimme, kuinka paljon olimme istuneet sanankuulossa, miten monia saarnamiehiä ja saarnoja kuulleet. Moni ääni, jonkun jo kauan sitten vaienneenkin, nosti henkilön elävänä esiin: Niilo Heimosen, Ensio Mustosen, Veikko Mannisen, Kai Antturin, Mauri Viksténin, Åke Söderlundin.

 

Hauska äänileikki muuttui kuitenkin vaivihkaa raamattutunniksi. Nettiarkistojen uumenista löytyi Mauno Viinikkalan saarna vuosien takaa. Tuttu ääni kertoi elämäntilanteesta, joka oli minulle tuttu. Siinä vasta nelikymppinen isäni joutui hyvästelemään parantumattomasti sairaan vaimonsa – äitini – taivasmatkalle. Neljä lasta jäi ilman äitiä. Miten tuollaisen koettelemuksen saattoi kestää? Vain ja ainoastaan tyytymällä Jumalan tahtoon, isäni sanoi puheessaan.

 

Minun ”varjokonferenssiini” kuului rakkaita ääniä. Syntyi kaipuutakin: en enää muista, miltä äitini ääni kuulosti.

 

Isäni saarnakatkelma oli ohi. Katselin tässä pienessä minikonferenssissa ympärilleni. Jokaisella meistä keski-ikäisestä ystävyksestä on omat kipunsa, menetyksensä, ilonsa ja itkunsa. Elämä on kohdellut epätasaisesti. Yhden terveys on rautainen, toisen ruosteinen. Yhdellä on ollut siunausta työelämässä, toisella siviilissä. Yhdellä on valoisa ja uskonhenkinen luonne, toisella masennukseen ja pessimismiin taipuva. Yksi on menettänyt työpaikkansa, toinen ollut koko kevään irtisanomisuhan alla. Yksi on päässyt täysinpalvelleena eläkepäivien viettoon. Yksi jos toinenkin murehtii omaisiaan tai lapsiaan.

 

Tuo pieni pätkä saarnaa muistutti tärkeimmästä henkisen, ruumiillisen ja hengellisen terveyden lähtökohdasta: tyytyväisyydestä ja sisäisestä rauhasta. Tyytymisestä Jumalan tahtoon.

 

Kristiina Kunnas

 

Kirjoittaja toimi Ristin Voitto ja Hyvä Sanoma -lehtien toimittajana vuosina 1984–1997. Nykyisin hän on KD-lehden päätoimittaja.



Jaa
Estradilla uskoa puolustamassa
Inarin laululintu
Muutoksen keskellä johdatus konkretisoitui
Kälviän arkienkeli
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!