Maanantai 20. toukokuuta.
Nimipäivää viettää Lilja, Karoliina, Lilli, Karolina, Lilli, Lilian
Julkaistu 16.7.2015 18:17

Kiitollista elämää

"He saapuvat juhlimaan idästä ja lännestä", raikuu laulu kotoisassa takkahuoneessa näkövammaisten loma- ja kurssikeskuksessa Kuopion Koivurannassa 1990-luvun alussa. Ilmapiiri on iloista odotusta täynnä.

 

Laulun jälkeen esittelemme itsemme ja kerromme, millä mielellä ja millaisin odotuksin olemme saapuneet leirille. Leiriläisiä on kirjava joukko eri seurakunnista, ja jopa seurakuntaan kuulumattomiakin on mukana.

 

Menossa on Vapaa Sisälähetys ry:n eli nykyisen Hyvä Sanoma ry:n leiri näkövammaisille. Minä ja mieheni kuulumme leiritoimikuntaan. Näiden leirien aloittaminen on ollut meidän unelmamme täyttymys.

 

Kuten leireillä yleensäkin, ohjelmassa on raamattutunteja ja paljon musiikkia.

 

Leiriltä on jäänyt mieleen, miten kukin osallistui kaikkeen tekemiseen iloiten ja antoi omat leiviskänsä rohkeasti käyttöön. Keskinäinen kanssakäyminen oli avointa ja ilolla höystettyä. Vakavillekin asioille annettiin sijaa, ja sielunhoitopalvelu oli jatkuvasti saatavilla.

 

Vaikka olinkin vastuussa leiristä, virkistyin siellä valtavasti. Leiriläisten positiivinen suhtautuminen sai sen aikaan. Kun sitten leiri päättyi ja saavuimme “siviiliin”, pudotus oli melkoinen.

 

Kun menin Helsingin rautatieasemalla taksiin ja ihastelin kaunista ilmaa taksikuskille, hän sanoi hyvin vakavana, että tuolta tulee kyllä tummia pilviä. Sanoin hänelle hieman huvittuneena, että anna minun nyt nauttia tästä hetkestä ja antaa tummien pilvien vielä olla.

 

Tuona samana saapumispäivän iltana meille tuli terve pariskunta kylään. Voi kuinka he vaikuttivatkaan vakavilta. Itse olin vielä leiritunnelmissa ja positiiviset ajatukset noruivat mielessäni.

 

Tuli puheeksi, että jos saisin näköni, mitä tekisin. Sanoin, että menisin kirjastoon ja kahmisin itselleni sylillisen ihania kirjoja. Niinpä ystäväni sanoi hyvin vakavana ja alakuloisena, että eipä sieltä kirjastosta juuri mitään hyvää löydy. Vimmastuin ja hämmästyin ja sanoin, että jos tuo näkevänä olo on noin ankeaa, en kyllä tahtoisikaan ruveta näkemään. Tummia pilviä taivaalla, kirjastossa ei ole mitään ja ollaan kuin seipään nielleitä.

 

Mielessäni seikkailivat vielä iloiset ja kiitolliset näkövammaiset, ja yhdyin ilolla heihin. Mietin, miksi terveen elämä on niin ankeaa? Mikä saa kaiken näyttämään niin tummalta ja mitäänsanomattomalta? Mikä näkevän saa näkemään vain tummat pilvet ja kaiken synkkyyden? Onko se realismia, ja elämmekö me näkövammaiset illuusiossa?

 

Tahdon elää kiitollista elämää. Elämäämme kuuluu laaja skaala kaikkea. Oma mottoni on: en voi päättää, mitä elämässäni tapahtuu, mutta sen voin päättää, kuinka suhtaudun kaikkeen siihen, mitä elämässäni tapahtuu.

 

Tänä kesäiltana mieleeni palaavat edellä kuvatut muistot, koska olemme jälleen järjestämässä Hyvä Sanoma ry:n kanssa näkövammaisten leiriä pienelle ryhmälle. Odottelemme sitä innolla ja mielenkiinnolla. Jo puhelut ilmoittautuvien leiriläisten kanssa ovat olleet täynnä kiitosta ja iloa.

 

Elämmepä millaisissa elämäntilanteissa tahansa, meidän on hyvä saada kohdata ihmisiä, joiden kanssa jaamme samanlaisia elämän olosuhteita.

 

Tarja Varjonen

 

Kirjoittaja on näkövammainen kirjailija Keski-Suomesta.



Jaa
Bunko Ookitan pitkä hautajaismatka
Seurakuntien yhteistyö diakoniassa voisi olla toimiva ratkaisu
”Sinä osaat itkeä hyvin”
Lähetyskentällä Hollywoodissa
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!