Keskiviikko 16. tammikuuta.
Nimipäivää viettää Ilmari, Ilmo
Julkaistu 1.9.2018 08:16

Kesytetty Kristus

Kesän aikana tapahtui kirkkojen ja herätysliikkeiden elämässä monenlaista. Silloin oli myös tavallista enemmän aikaa katsella aidan toiselle puolelle – siis sinne, missä ruoho on vihreämpää kuin omalla puolella. Vai onko sentään..?

 

Oulun piispanvaali oli yksi kesän kristillisistä kohokohdista. Ko­timaa 24 -uutissivusto tarjosi Piispapaneeli-raporteissaan oivan tilaisuuden tutustua ehdokkaiden ajatuksiin. Kysymys lääk­keistä kirkon jäsenkatoon sai ehdokkaat esittämään toisistaan poikkeavia keinoja.

 

Kaltaiseni vapaakristityn mielestä parhaalta tuntui ehdotus kirkon palaamisesta juurilleen. ”Kirkko on ensiksi sitä varten, että julistetaan armollista Jumalaa Kristuksessa ja toiseksi siksi, että me kirkossa opastamme ja teemme hyvää.” Pian kuitenkin alkoi tuntua siltä, että jokin tuossa ehdotuksessa mättää. Mutta mikä? Hyvältähän se aluksi kuulosti.

 

Se oli tuo ”julistetaan armollista Jumalaa Kristuksessa” -lau­se! Ei niin, että siinä olisi mitään väärää; niinhän voisi lukea min­kä tahansa suomalaisen seurakunnan ohjekirjassa. Siitä vain tuntui puuttuvan jotakin. Lausuma kuulosti melkeinpä lattealta.

 

Mieleeni muistui apostoli Paavalin sana ”emme julista itseäm­me, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra”, eikä se kuulosta lainkaan lattealta. Missä on ero? Siinä, että Paavalin julistama Kristus on Herra, mutta aiemmasta lausumasta emme löydä herrautta emmekä auktoriteettia. Siitä löydämme nykyaikaan sopeutetun, meitä palvelemaan kesytetyn Kristuksen.

 

Sellaisen Kristuksen ovat muiden länsimaisten kristittyjen ohella suomalaisetkin halunneet. Ja siitä on muodostunut kristillisyyden suurin ongelma. Jeesuksen herraus on hävinnyt jonnekin. Toki hänen tittelinsä on edelleen ”herra” – hän on herra Jeesus – ja silti… Oikeassa elämässä hänen herrauttaan on vaikea nähdä juuri missään.

 

Miten me oikein olemme tulleet tähän? Mieleeni muistuu Jee­suksen opetus taivasten valtakunnasta, jota vastaan hyökätään ja ”hyökkääjät tempaavat sen itselleen”. Pyrkimys on ottaa valta­kunta haltuun, ja siinä hyökkääjät myös onnistuvat.

 

Jeesuksen mukaan Jumalan valtakunta ei tule niin, että se voidaan nähdä. Se pitää tunnistaa muulla tavalla. Jumalan valtakunnan tunnistaa siitä, mikä sille on luonteenomaisinta: Jumalan hallintavalta! Se toteutuu siellä, missä ihmiset haluavat olla hänelle kuuliaisia.

 

Kun valtakuntaa vastaan hyökätään ja se otetaan inhimilli­sen mielen haltuun, korvataan Jeesuksen herraus latistetulla evankeliumilla. Sen tarjoama ”armo” vapauttaa muun ohessa myös kuuliaisuudesta Herraa Jeesusta kohtaan. Totta kai, sehän on lain alaisuutta! On kuitenkin selvää, että lihallisen mielen haltuunsa ottama valtakunta on voimaton. Sellaisena se myös pysyy, vaikka kuinka paljon voimaa rukoiltaisiin.

 

”Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa” ei tarkoi­ta sitä versiota, jossa kesytetty Kristus on valjastettu meidän palvelijaksemme, vaan sitä, jossa Kristus on Herra ja me hänen palvelijoitaan!

 

 

Tapio Lohikko

 

Kirjoittaja on Tampereen baptistiseurakunnan pastori.



Jaa
Estradilla uskoa puolustamassa
Inarin laululintu
Muutoksen keskellä johdatus konkretisoitui
Kälviän arkienkeli
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!