Tiistai 25. kesäkuuta.
Nimipäivää viettää Uuno, Uno
Julkaistu 22.10.2015 15:56

Itsensä johtaminen on tärkeintä

Helluntaiseurakuntia vaivaavan laman koko kuva on siinä, etteivät seurakuntalaisten ideat ja intohimo enää kanavoidu seurakunnan kautta. Pitkäjänteisiä tekijäihmisiä ei yksinkertaisesti ole.

Tuntuu, etteivät uudet istutettavat seurakunnat välttämättä lievitä tätä tuskaa lainkaan. On ymmärrettävää, että vanhan seurakunnan puurtaja tuntee katkeran piston sydämessään nähdessään, kuinka aiempi riviseurakuntalainen alkaa ahertaa ja puhkeaa suoranaiseen loistoon uudessa seurakunnassa. ”Missä tuo ihminen oli silloin, kun meillä kaivattiin tuoreita, raikkaita ideoita ja uusia tekijöitä uupuvien tueksi? Miksi meidän tarjoamamme ympäristö ei kelvannut?”

Uusissa kuvioissa inspiroitunut tuore profiilipelaaja ei välttämättä osaa vastata kysymykseen. Jotenkin vain vanhassa paikassa kaikki tuntui kankeammalta. Oli valtava määrä perinteitä ja kirjoittamattomia tai kirjoitettuja sääntöjä, jotka täytyi muistaa.

Niin, juuri tähän mystiseen huomiointiin kului valtavasti aikaa ja energiaa. Koko ajan täytyi pelätä, ettei oma idea ole sopusoinnussa pitkän jatkumon kanssa. Että tulee sanomista. Että joudutaan törmäyskurssille jonkun – useimmiten epäselvää, kenen – kanssa.

Tai sitten ei ollut rahaa, ikinä. Edes sen pienen alkupanostuksen verran.

Johtajuus on päivän sana seurakunnissa. Myös Tampereen Syyspäivät kokoontui johtajuuskysymysten äärellä.

Onko syttynyt rivikristitty saanut kohdata suurta, inspiroivaa johtajuutta? Onko hänen yläpuolellaan karismaattinen ja valovoimainen, samalla kuitenkin hellä ja paimenellinen johtaja, jonka persoonan äärellä hän on omaksunut upean näyn, jonka puolesta hän nyt taistelee.

Useimmiten ei, mikä saattaa olla pettymys monelle johtajuusintoilijalle. Inspiroivaa, dynaamista näkyjohtajuutta ei välttämättä esiinny niin paljon kuin kuvitellaan. Syttynyt kristitty on sen sijaan ottanut paljon tärkeämmän askeleen: hän on alkanut johtaa itseään.

Hän on itse asiassa lakannut ajattelemasta, että jossain on olemassa jokin toisten asettama näky tai unelma, joka pitäisi omaksua. Hän on alkanut pyytää omaa näkyä Jumalalta.

Hän on joutunut asettamaan muiden tarpeita omiensa edelle. Hän joutuu rukoilemaan enemmän kuin ennen.

Hänen täytyy miettiä talouttaan toisesta näkökulmasta kuin ennen. Hänen on ollut pakko myös miettiä omaa jaksamistaan.

Parasta, mitä kristillisten piirien johtajuusinnostukselle voisi tapahtua syksyllä 2015 on se, että meillä leviäisi tarve irtisanoutua niin sanotusta kansikuvajohtajuudesta. Maailmanlaajuinen johtajuusinnostus on luonut valtavasti laimeita kopioita menestyvistä seurakunnista mutta etenkin länsimaissa vain vähän aidosti paikallisesta kulttuurista nousevia, kasvavia yhteisöjä.

Jos aiemmin energiaa kului valtavasti perinteiden huomioimisessa, tänään energiaa kuluu turhaan siihen, että seurakunta saataisiin muistuttamaan jotain kulttimainetta nauttivaa menestysseurakuntaa maailmalla.

Älä etsi johtajuutta, ala johtaa itseäsi.

Anssi Tiittanen

Kirjoittaja on RV:n toimituspäällikkö ja seurakunnanistuttaja Jokelasta.

Jaa
Johtaja-ainesta
Unelmana rakkauden parantamat perheet
Kutsu kantaa yhä
Kun pastorista tuli kiinteistönvälittäjä
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!