Keskiviikko 16. tammikuuta.
Nimipäivää viettää Ilmari, Ilmo
Julkaistu 29.10.2015 14:37

Henkistä ensiapua aloittelijoille

Perusensiaputaidot kuuluvat yleissivistykseen. Jokaisen pitäisi osata tarvittaessa soittaa hätänumeroon ja kääntää kaveri kylkiasentoon. Entä henkinen ensiapu? Harva joutuu testaamaan elvytystaitojaan käytännössä, mutta jokainen kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä ihmisen, joka on kriisissä.

Traumaattinen kriisi tarkoittaa yllättävää tapahtumaa, joka uhkaa olemassaoloa ja hyvinvointia. Kyseessä voi olla esimerkiksi hengenvaaraan joutuminen tai läheisen kuolema. Tapahtuma murskaa turvallisuuden tunteen: maailma onkin ennakoimaton ja hallitsematon.

Kun sain tiedon pikkuveljeni kuolemasta, tuntui kuin olisin yhtäkkiä jakaantunut kahtia. Ruumiini otti tiedon vastaan, kun taas henkeni singahti jonnekin ulkopuolelle katselemaan: mitenköhän se tuosta selviää? Olin turta ja kuitenkin levoton. Yksi päivä tuntui pitkältä kuin tuhat vuotta.

Kriisin alkua, enimmillään muutamia vuorokausia, kutsutaan sokkivaiheeksi. Sitä seuraa reaktiovaihe, jolloin ihminen alkaa kohdata tapahtunutta. Tällöin ulkopuolisia voi hämmentää se, että sureva puhuu kokemastaan avoimesti ja järkevästi, jopa tunteettomasti.

Niin sanotussa käsittelyvaiheessa ihminen alkaa tajuta tilannettaan myös tunnetasolla. Suru kääntyy sisäänpäin, eikä siitä halua enää puhua kenelle vain. Usein vasta nyt ihminen alkaa näyttää siltä kuin surevan ajatellaan näyttävän.

Ymmärrys kriisin vaiheista auttaa läheisiä suhtautumaan muutoksiin, joita surevassa tapahtuu. En voi puhua kaikkien puolesta, mutta kokosin muutamia ohjeita oman kokemukseni pohjalta.

1. Reagoi nopeasti. ”En halua puhua siitä”, äkillisen kriisin kohdanneet sanovat tv-sarjoissa; todellisuudessa monet eivät alkupäivinä tai -viikkoina muuta haluakaan kuin puhua. Läheinenkin ystävä voi jäädä surussa ulkopuoliseksi, jos hän jättäytyy alussa hienotunteisesti syrjään.

2. Ilmaise tietäväsi tilanteesta. Voit lähettää vaikka tekstiviestin: ”Kuulin, mitä sinulle on tapahtunut. Otan osaa, ja rukoilen puolestasi.” Suru on olemukseltaan yksinäinen tunne, joten kukat ja kortit ovat tärkeitä todisteita siitä, ettei sureva ole yksin. Voit tarjota myös käytännön apua.

3. Kysy kuulumisia ja ole valmis kuuntelemaan vastausta. Kysyminen on vähän kuin antaisi luvan puhua. Älä utele tapahtuman yksityiskohtia juorulehtityyliin, vaan keskity surevan tunteisiin ja ajatuksiin. Ole kiinnostunut siitä henkilöstä, jonka kanssa parhaillaan puhut. Sisaruksen menettäneeltä kysytään usein vanhempien vointia, mikä hyvästä tarkoituksesta huolimatta saa oman surun kuulostamaan toissijaiselta.

4. Ymmärrä, että suru jatkuu pitkään. Kriisissä ihminen saattaa olla toimintakykyinen, mutta arkisiin toimiin menee suunnattomasti energiaa. Suru näkyy epäsuorasti väsymyksenä, vihanpuuskina ja unohteluna.

Sanotaan, että suuret menetykset saavat arvostamaan elämän pieniä asioita. Toisaalta juuri suuret menetykset saavat kilahtamaan pikkuasioista. Olen ollut romahduksen partaalla, kun lempiruoka on loppunut lounaspaikasta. Joku voisi päätellä reaktiostani, että onpa siinä tytöllä asiat hyvin, kun jaksaa valittaa turhasta.

Joskus on hyvä pidättäytyä tulkinnoista. Kaikkeen ihmisten väliseen kanssakäymiseen sopii mietelause: ole lempeä, sillä jokainen tapaamasi ihminen käy taistelua, josta et tiedä mitään.

Säde Loponen

Kirjoittaja on Ristin Voiton toimittaja.

Jaa
Estradilla uskoa puolustamassa
Inarin laululintu
Muutoksen keskellä johdatus konkretisoitui
Kälviän arkienkeli
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!