Tiistai 25. kesäkuuta.
Nimipäivää viettää Uuno, Uno
Julkaistu 17.6.2015 00:00

Teema ja variaatiot

Monta kertaa elämänsä aikana ihminen tulee pisteeseen, jossa miettii, kuka on. On tapahtunut suuri elämänmuutos, yhtäkkinen tai vähittäinen, ja tulee tarve kirjoittaa uudelleen se lause, jolla esittelee itsensä ennestään tuntemattomalle ihmiselle. ”En ole enää koululainen, olen opiskelija.” ”Olin ennen naimisissa, nyt olen leski.” ”Lapset lensivät pesästä, ensisijainen tehtäväni ei ole enää pitää huolta heistä.” Esimerkkejä on jokaisen helppoa löytää omasta elämästään.

 

Kun esittelet itsesi, kerrot tietysti nimen, mutta mitä seuraavaksi? Kerrotko työtehtäväsi ja -paikkasi tai ehkä asemasi perheessäsi? Kenties jokin toinen seikka on mielestäsi niin tärkeä osa sinua, että haluat mainita sen heti, tai saatat olla pakotettu selittämään jonkin ulospäin näkyvän ominaisuuden. Esimerkiksi sairaus voi olla osa identiteettiäsi, vaikket haluaisikaan.

 

Identiteettiin liittyviä pohdintavaiheita kutsutaan nykyään yleisesti identiteettikriiseiksi. Elämässä tapahtuvat muutokset voivatkin tuntua kriiseiltä: on paljon epäselviä kysymyksiä itsen ja toisten kanssa. Ehkä muutosten ei kuitenkaan tarvitsisi tarkoittaa identiteetin kriisiä, ainakaan kielteisessä mielessä.

 

Luulen, että esimerkiksi ihmiset, jotka ovat valmiita lähtemään toiselle puolella maapalloa auttamaan muita, ovat löytäneet jotakin pysyvää identiteettinsä tueksi. Olosuhteet voivat olla mitä vain, mutta he tietävät, keitä ovat.

 

Se, että olen kristitty ja Jumalan rakastama, voi olla identiteettini perusta. Jumala sanoo: ”Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky – –.” Virsi 555 sisältää puolestaan lauseen: ”On ilo maallinen kuin varjo vaan. Ei ole täällä mitään pysyvää, vain sinä, Herra, sinä luoksein jää.” Jobilta otettiin pois kaikki, mitä hänellä oli, mutta lopulta myös hänen identiteettinsä kirkastui prosessissa: ”Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioita, joita en käsitä – ne ovat minulle liian ihmeellisiä. Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut.” (Job 3, 5)

 

Onko Jumalan lapseus minulle vain identiteettini kuorrute, yksi ulkoinen seikka muiden joukossa? Ominaisuus, jonka voin ”ottaa itselleni” ja hylätä, kun siltä tuntuu, tai joka voidaan ottaa minulta jostakin syystä pois? Havahduin eräässä amerikkalaisessa blogissa olleeseen lauseeseen: ”Jumalan palvoja on ainoa osa identiteettiäni, jonka on ikinä tarkoitettu kestävän.” Kaikki muu voi muuttua ja muuttuu, moneen kertaan, luovan Jumalan käsissä. Musiikkitermeihin nojautuen identiteetti on kuin teema, joka varioi eri tavoin eri elämänvaiheissa. Soittaja on sama, kaikkivaltias Jumala.

 

Kunpa osaisin katsoa tästä näkökulmasta myös läheistäni. Nähdä hänen arvokkaan sielunsa, jonka Jumala on luonut, ja sen, mikä meitä pohjimmiltaan yhdistää: täydellinen riippuvaisuus Jumalasta. Ihmisten eroavaisuudet ovat vain osoitusta Jumalan loppumattomasta luovuudesta.

 

Anna Lehtinen

 

 

Kirjoittaja on Ristin Voiton ja Helluntaiseurakunnat.fi-sivuston toimittaja.



Jaa
Johtaja-ainesta
Unelmana rakkauden parantamat perheet
Kutsu kantaa yhä
Kun pastorista tuli kiinteistönvälittäjä
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!