Keskiviikko 16. tammikuuta.
Nimipäivää viettää Ilmari, Ilmo
Julkaistu 5.8.2015 14:05

Yksikulttuurisuutta vai siunattua sekamelskaa?

Tervehdin ilolla Helluntaikirkon toiminnanjohtajan Esko Matikaisen taannoista ajatusta ottaa kirkkoomme jäseniksi muitakin helluntailaisia/karismaattisia seurakuntia, kuten Uuden toivon seurakunnat (aiemmin Nokia Missio Church), Suhe ja sen perustettavat tyttäret sekä helluntailaiset maahanmuuttajaseurakunnat.

 

Kannatan lämpimästi tätä avarampaa mallia. Tällöin Suomen helluntaiherätys väistämättä olisi olemukseltaan helpommin monikulttuuriseksi yhteisöksi hahmotettavissa, mitä se siis joka tapauksessa on – ilman uusiakin yhteisöjä. Silloin olisi myös pakko johtaa liikettä monikulttuurisesti, mikä käytännössä tarkoittaisi uusille ja vanhoille jäsenseurakunnille henkisesti laajempaa tilaa toimia ja olla sallitusti ja siunatusti keskenään erilaisia ja jopa verkostoitua liikkeessä uudella tavalla. Tämä olisi hyvää kehitystä.

 

Uskon, että suomalaisina helluntailaisina me jopa tarvitsemme monikulttuurisuutta ja seurakuntiimme selkeää moni-ilmeisyyttä. Ilman tätä ajatusta seurakunnat alkavat menettää väkeään ja herätysliike pilkkoutua, kuten jo tapahtuu.

 

Elämme uskovaisina monien vaikutteiden keskellä globaalissa maailmassa, jossa pystymme vierailemaan netin, radion ja TV:n välityksellä missä tahansa kokoussarjassa ja seurakunnassa ympäri maailmaa. Ja todella monien kasvuympäristö ei todellakaan ole vain oman seurakunnan elämä, vaan vaikutteita saadaan ja haetaan muualta.

 

Emme yksinkertaisesti enää voi johtaa seurakuntia ja herätysliikettä yksikulttuurisena yksikköinä tai liikkeenä. Ei ole vain yhtä ainoaa oikeaa toimintatapaa ja kulttuuria. Muuten seurauksena on, että jo hivenen eri tavalla ajattelevat sijoittavat itsensä marginaaliin tai ulkopuolisiksi. Tämä ei todellakaan ole hyvää kehitystä. Ja näitä ihmisiä on.

 

Mielestäni yksikulttuurisuus on harhaa, siksi sen varaan ei voi seurakuntaa tai varsinkaan kokonaista liikettä rakentaa. Eikä kyse voi olla vain erilaisuuden sallimisesta tai sietämisestä vaan aidosti yhdessä erilaisina tekemisestä.

 

Siis on tehtävä tilaa uusille seurakunnille. Uudet seurakunnat ovat osa Jumalan suunnitelmaa. 2020-kampanjan myötä on hienosti pidetty esillä uusien seurakuntien perustamista, mutta tällä hetkellä valtaosa Suomen kaupungeista on uusille helluntaiseurakunnille suljettua aluetta, koska alueella toimivan seurakunnalla on veto-oikeus.

 

Ja kuka nyt haluaisi naapuriinsa kilpailua jäsenistä ja rahasta? Ei kukaan. Luonnollista on, että asialle syttyneet perustavat joka tapauksessa uuden seurakunnan, mutta ulkopuolelle. Peräänkuulutan systeemiä, jolla oikeasti voidaan perustaa uusia helluntaiseurakuntia.

 

 

Helluntaikirkon hallitus, tehkää jotain ja pian!

 

Ja on tehtävä tilaa toimia toisin ja kerrottava siitä ääneen. Tunnustan, että helluntailiikkeen parissa kasvaneena, mutta tällaisena omanlaisenani, tunnen olevani marginaalissa. Uudehkon seurakunnan pastorina pelkään, milloin minun tai seurakuntamme erilaisuus hoksataan ja lennämme kaaressa ulos.

 

Mutta siunattuun sekamelskaan mekin mahdumme.

 


Ari Vehosmaa

 

 

Kirjoittaja on turkulaisen Uusipesulan lomaileva pastori.



Jaa
Estradilla uskoa puolustamassa
Inarin laululintu
Muutoksen keskellä johdatus konkretisoitui
Kälviän arkienkeli
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!