Lauantai 24. elokuuta.
Nimipäivää viettää Perttu, Bertel, Bertil, Berta
Julkaistu 11.12.2018 08:05

Jyrki Palmi: Seurakunta ja sen merkitys arvoyhteisönä

Seurakuntaelämän tärkeät arvot

Aaltonen & Junkkarin (1999) mukaan arvoja pohditaan lähes kaikissa organisaatioissa, niin suurissa yhtiöissä, verotoimistoissa, ministeriöissä ja seurakunnissa kuin urheiluseuroissa ja oppilaitoksissa. Kaikilla näillä on omat erityispiirteensä, mutta pääkysymykset säilyvät samanlaisina organisaatiosta toiseen: Mitä pidämme tärkeinä? Mitä tahdomme?

 

Seurakunnan arvot nousevat pääsääntöisesti Raamatusta ja niistä puhutaan jumalanpalveluksissa paljon. Kaikki eivät tietenkään osaa hahmottaa, milloin puhe on juuri arvoista. Kuitenkin koska arvot ovat usein esillä seurakunnan opetuksessa, se osoittaa, että arvot ja asioiden arvoperusteinen luokittelu on ihmisille ja seurakunnan opettajille tärkeää. Turusen mukaan (1993) juuri se, että arvoja pidetään usein esillä, osoittavat niiden olevan tärkeitä kyseiselle yhteisölle.

 

 

Seurakunta arvoyhteisönä

Seurakunta, jos mikä, on arvoyhteisö. Sen erityishaasteena kuitenkin on saada yhteisön arvot vaikuttamaan yksilötasolla. Vaikka yksilöt vakuuttavat noudattavansa organisaation arvoja, heidän käytöksensä saattaa silti viestiä muusta. Schein (1992) on todennut, että mikäli organisaation määrittelemät arvot eivät vastaa organisaatiokäyttäytymistä, on mahdollista, ettei arvoilla ole mitään tekemistä organisaation todellisen tilanteen kanssa. Tällöin arvot saattavat sen sijaan heijastaa esimerkiksi niitä tavoitteita, joita organisaatiolla on tulevaisuuden suhteen. Tällaisiin tilanteisiin seurakunnassa joudutaan aika usein, onhan kysymys ihmisyydestä ja siinä onnistumisesta.

 

Arvoristiriita tulee räikeimmin esiin sellaisissa tapauksissa, joissa joku seurakunnan jäsen on julkisesti toiminut seurakunnan arvojen vastaisesti. Tällaisissa tapauksissa seurakunnan johto joutuu usein selittämään arvojen vastaista käyttäytymistä jopa median edessä.

 

Kristilliset arvot ja ihanteet koetaan usein olevan niin korkeat, että ihminen ei aina kykene niitä noudattamaan. Onneksi kuitenkin seurakunnalla on käytössään voimakas arvo nimeltään armo. Armo palauttaa kristityn vaelluksensa alkulähteille ja uudelleen aloittamiseen.

 

 

Ihanteet

Kristillinen opetus pitää sisällään paljon ihanteita. Käsitteeseen arvo voidaankin liittää muutamia muita käsitteitä, jotka muistuttavat arvoja. Muun muassa arvostuksilla, ihanteilla ja hyveillä on paljon yhtymäkohtia arvojen kanssa. Suhteessa edellä mainittuihin arvo on yläkäsite, jota on määritelty monin eri tavoin. Aaltosen ja Junkkarin (1999) mukaan käsite arvo voidaan määritellä muun muassa seuraavasti:

– arvo on asia, jota pidämme tärkeänä 


– arvot ovat valintoja

– arvo on merkitys, jonka asia saa täyttäessään tarpeen

– arvo on vakaumus siitä, millaiset päämäärät ovat parempia kuin toiset


– arvot ovat yleisiä taipumuksia pyrkiä tiettyihin päämääriin

– arvo on kyky sanoa ei asioille, joita olisi mukava tehdä ja kyllä asioille, joiden toteutuminen on epämukavaa

– arvot ankkuroituvat sekä järkeen että tunteisiin

– yritysten ja yhteisöjen tasolla arvot ovat yhteisön tahtotila.

 

 

Yhteiskunnan arvot vs. seurakunnan arvot

Yhteiskunnassa tapahtuvat murrokset saavat arvokeskustelun käymään seurakunnassakin vilkkaana. Joudumme pohtimaan esimerkiksi sitä, kuinka suhtaudumme vapauteen toteuttaa seksuaalisuutta.

 

Tällainen arvokeskustelu on kuitenkin usein varsin hämmentävää, eikä aina ole helppoa määritellä sitä, mistä arvoissa todella on kyse. Turunen (1993) kysyykin, onko niillä jotain muita päämääriä? Siksi niiden olemassaolo voitaisiin jopa perustellusti kyseenalaistaa. Arvojen olemassaolo edellyttääkin aina jonkinlaisen kokijan tai arvojen asettajan, jonka kautta arvoja voidaan selittää. Koska siis on olemassa kristilliset arvot ja niiden vastakkaiset arvot, on tärkeää, että seurakunta määrittelee omat arvonsa ja vahvistaa niitä.

 

Aaltosen, Heiskasen ja Innasen (2003) mukaan arvot ovat peruuttamaton osa organisaatioita. Ne ovat merkittävä osa identiteettiä yhdessä mission, strategian ja vision kanssa. Arvojen määrittelyyn on olemassa muun muassa seuraavanlaisia syitä: Maailma on tullut monimutkaiseksi ja voidaksemme edes jollakin tavalla hallita tätä moninaisuutta ihmisten on etsittävä joitakin yksinkertaisia määrittelyjä, joihin voidaan viime kädessä nojautua.

 

Lisäksi arvoja määritellään uudestaan länsimaisen yhteiskunnan siirtyessä rationalistismekanistisesta maailmankuvasta kohti moninaisempaa tulkintaa.

Arvot eivät Åbergin (2000) mukaan ole tuontitavaraa, vaan ne kumpuavat kulttuurisesta perimästä. Kaikilla organisaatioilla on olemassa joitakin tiettyjä arvoja huolimatta siitä, onko niitä erikseen määritelty vai ei.

 

Arvot ovat osa kulttuuria, ja ne muokkautuvat organisaation oman toiminnan myötä. Arvojen puuttuminen tai niiden epäjohdonmukaisuus voi aiheuttaa epäselvyyksiä seurakuntalaisten kohtelussa. Tämä taas johtaa seurakunnan huonoon yhteisökuvaan ja ristiriitoihin. Arvot ovat tärkeitä myös siksi, että ne muodostavat eräänlaisen kivijalan, johon organisaation työntekijä ja tässä tapauksessa seurakunnan johtajat voisivat tukeutua. Ilman arvoja seurakunnan työntekijöiltä puuttuu alusta, johon he voivat kiinnittyä ja jonka pohjalta he voivat opettaa ja tehdä valintoja työtä suunniteltaessa. Juholinin (1999) mukaan arvot muodostavatkin perustan organisaation johtamiselle.

 

 

Tyypilliset arvot

Yritysten ja organisaatioiden arvot ovat monesti samankaltaisia ja hengeltään hyvin yleviä. Tyypillisiä organisaatioarvoja ovat muun muassa luottamus, avoimuus, oikeudenmukaisuus, asiakaslähtöisyys, läpinäkyvyys, tuloksellisuus jne.

 

Nämä kaikki ovat arvoja, joka ohjaavat organisaation toimintaa. Vaikka seurakunnassa ovat tietyt raamatulliset perusarvot, niin toimintaa ohjaavat arvot olisi hyvä uudistaa aina kulloisenkin voimassa olevan strategian mukaisesti. Nuo arvot voivat olla niitä arvoja, jotka seurakunnalle ovat tärkeitä juuri siinä ajassa ja siinä tilanteessa.

Jyväskylän helluntaiseurakunnan arvot Näky 2019 –strategiassa ovat: osallisuus, uudistuminen, turvallisuus, uskollisuus ja rakkaus.

 

 

Arvojen toteutumisen haasteellisuus

Seurakunnassa olisi hyvä käydä arvokeskustelua. Arvot olisi hyvä tulla esiin seurakunnan opetuksessa ja saarnoissa, mutta niiden pohjalta voitaisiin järjestää jopa erillisiä keskustelutilaisuuksia.

 

Kuten Aaltonen (2003) toteaa, arvokeskustelu voi toisinaan epäonnistua kaikista hyvistä aikomuksista ja suunnitelmista huolimatta. Suurin virhe tehdään silloin, jos arvot jätetään teorian asteelle mappeihin ja muistioihin, eikä niiden edistämiseksi organisaation sisällä tehdä työtä. Arvojen toteutumisessa saattaa kuitenkin ilmetä ongelmia myös myöhemmässä vaiheessa.

 

 

Arvokeskustelun epäonnistuminen

Organisaation arvoja ei tulisi lähestyä liian suoraviivaisesti ja rationaalisesti. Arvojen määrittelyksi ei riitä se, että seurakunnan johto valitsee mukavia sanoja, joiden pohjalta arvot rakennetaan. Tällaisessa tilanteessa arvokeskusteluun ei tule syvyyttä eikä todellista kosketuspintaa, sillä silloin valitut arvot eivät heijasta sitä, mitä seurakunnassa todella tapahtuu ja millaiset asiat ovat juuri nyt toiminnalle tärkeitä.

 

Arvokeskustelun tulisikin Aaltosen (2003) mukaan lähteä nimenomaan sellaisista arvoista, jotka seurakunnan/organisaation jäsenet voisivat kokea omikseen.

 

Myös kiireellä saattaa olla negatiivisia vaikutuksia arvoprosessin onnistumiseen. Mikäli seurakunnan/organisaation arvoprosessiin ryhdytään samanlaisella kiireellä kuin muuhunkin toimintaan, eivät tulokset ole välttämättä kovin hyviä. Arvokeskusteluun ei tarvitse varata määrättömästi aikaa, mutta suunnitelmallisesti loppuun saakka viety arvokeskustelu voi olla organisaatiolle mittava voimavara. Se sitouttaa jäsenet yhteiseen päämäärään ja yhteisiin arvoihin.

 

Kuten Aaltonen edelleen toteaa (2003), arvot eivät saa myöskään jäädä liian irrallisiksi organisaation strategiasta ja muista määrittelyistä, vaan niiden tulisi kulkea käsi kädessä koko toiminnan kanssa. Siksi seurakunnassakin tulisi jatkuvasti huolehtia siitä, että ollaan tietoisia, mikä arvojen rooli on seurakunnan toiminnan kannalta.

 

 

Organisaatiosta kohoavat arvo-ongelmat

Organisaation arvot eivät välttämättä vastaa aina sitä todellisuutta, jonka mukaan organisaatio toimii. Near, Baucus & Miceli (1993) ovat listanneet kolme todennäköistä syytä tähän.

 

Yhden teorian mukaan organisaation arvot perustuvat organisaation historiaan. Mikäli arvojen määrittelystä on kulunut huomattavasti aikaa ja organisaatio on kokenut tämän jälkeen merkittäviä muutoksia, eivät arvot välttämättä vastaa organisaation toiminnan nykytilaa.

 

Toisen selityksen mukaan kyse ei ole ajasta, vaan siitä, että kaikilla organisaation työntekijöillä ei ole samanlaista tietoa arvoista. Tämä selitys korostaa viestinnän merkitystä työntekijöiden sitouttamisessa arvojen mukaiseen toimintaan.

 

Kolmas syy arvoristiriidoille voi piillä siinä, että organisaation rakenne tai sen toimintatavat eivät yksinkertaisesti tue organisaation asettamia arvoja. Mikäli organisaatiokulttuuri ja arvot ovat selkeässä ristiriidassa keskenään, arvot jäävät vaille perustelua eikä niitä koeta merkityksellisiksi.

 

Jyväskylän helluntaiseurakunnassa on viime vuosina koettu monia rakenteellisia ja konkreettisia organisaatiomuutoksia (uskonnolliseksi yhdyskuntaseurakunnaksi muodostuminen, uusi kirkkorakennushanke jne.) Tästä syystä uusien arvojen määrittely lienee paikallaan lähitulevaisuudessa. Nyt saattaisi olla aika siirtyä murrosvaiheen arvoista pysyvämpiin perusarvoihin.

 

 

Suomen evankelisluterilaisen kirkon arvot

Kirkon arvot on määritelty Kohtaamisen kirkko -strategiassa 2020. Kirkon arvot ovat
• Usko – Yhteys armolliseen Jumalaan on kristityn elämän kestävä perusta.
• Toivo – Jeesuksen lupaus tulevaisuudesta tuo toivon.
• Rakkaus – Pyhä Henki rohkaisee meitä rakastamaan toisiamme.

Määritelmä: ”Arvot yhdistävät kirkkoa. Ne määrittävät kirkon jäseninä ja ohjaavat valintoja ja työtä. Ne ohjaavat silloin, kun ratkaistaan pieniä ja suuria asioita ilman täsmällisiä ohjeita.

Kirkon arvot ovat samat joka suuntaan. Niiden tulee ohjata niin kirkon sisäistä elämää kuin suhteita ulospäin. Arvokeskustelun tulee olla jatkuvaa kirkon kaikilla tasoilla. Kirkon tulee tukea yhteiskunnallista keskustelua arvoista ja niiden merkityksestä.”

Suomen evankelisluterilaisen kirkon arvokeskustelua olemme saaneet nähdä viime vuosina runsaasti mediassa. Kirkko on onnistunut hyvin arvokeskustelun ylläpitämisessä esimerkiksi oikeudenmukaisuuskysymyksissä ja pakolaisten kohtelussa. Toisaalta on herännyt kysymys, onko evankelisluterilainen kirkko liiaksikin keskittynyt arvokeskusteluun varsinaisen evankeliumin julistamisen sijasta.

 


Jyrki Palmi


Kirjoittaja on Jyväskylän helluntaiseurakunnan johtaja, MTh ja pastori. 

 

 

 

 

 

Lähteet:

 

Aaltonen, T., Heiskanen, E. & Innanen, P. 2003. Arvot yksilön ja työyhteisön kehittäjänä. Helsinki: WSOY.

Aaltonen, T. & Junkkari, L. 1999. Yrityksen arvot ja etiikka. Helsinki: WSOY.

Juholin, E. 1999. Sisäinen viestintä. Helsinki: Inforviestintä Oy.

Near, P. J., Baucus, M. S. & Miceli, M. P. 1993. The Relationship Between Values and Practice. Organizational Climates for Wrongdoing. Administration & Society, 25, 204–226.

Salmela, J. Pro gradu -tutkielma Jyväskylän yliopisto Viestintätieteiden laitos. Yhteisöviestintä 2005.

Schein, E. H. 1987. Organisaatiokulttuuri ja johtaminen. Suom. R. Liljamo & A. Miettinen. Espoo: Weilin+Göös.

Turunen, K. E. 1993. Arvojen todellisuus. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy.

Åberg, L. 2000. Viestinnän johtaminen. Helsinki: Inforviestintä Oy.



Jaa
Myyntityössä on oltava valmis sitoutumaan asiakkaaseen
Muuttunut mies muuttamassa muutoksen keskelle
Brasiliasta Pohjolaan
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!