Tiistai 19. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Eija
Julkaistu 22.12.2017 09:30

Valo loistaa!

Joulu on täällä Pohjolassa pimeää aikaa. Päivän valo himmenee jo iltapäivällä. Jollei ole lunta tai kuutamoa, pihalla voi olla todella pimeää suurimman osan vuorokaudesta. Lumen valkeus ja erityisesti kuutamon kirkkaus vähentävät tätä pimeyttä. Lisäksi ihminen tarvitsee lisävaloa avukseen. Kaupungissa katuvalot auttavat jalankulkijaa. Autoissa tulee olla valot, joiden avulla näkee mihin ajaa. Taskulampulla saa valoa sinne minne tarvitaan. Talojen pihoilla on pihavaloja valaisemassa ympäristöä.

 

Laitoimme kodissamme juuri hetki sitten lisää valoja sekä pihalle että varastotiloihin, jottei tarvitse kompuroida pimeässä. Pihallamme on nyt hauskempaa olla ja touhuta. Puuvarastolle on helpompi kulkea, kun polku on valaistu. Pihaltamme on myös helpompi lähteä kävellen, suksilla tai autolla. Ja sinne on paljon mukavampi tulla.

 

Näin joulun aikaan jouluvalot ovat keskeinen pimeän ajan piristys. On mukava katsella, millaisia valoja ihmiset ovat laittaneet esimerkiksi kotiensa ikkunoihin. Valo tuo lämmön ja elämän tunnetta muuten synkkään maisemaan. Erityisesti tämä on merkityksellistä hautausmailla, joissa pimeys vahvistaa kuoleman läheisyyden ja elämän synkkyyden tunnetta. Haudoille viedyt kynttilät viestivät siitä toivosta, joka tämä pimeän maailman keskellä on.

 

Johannes kirjoittaa evankeliuminsa alussa Jeesukseen viitaten: ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.” (1:4–5.) Ihmisen ei tarvitse vaeltaa elämäänsä sisäisen pimeyden vallassa. Hän voi lähestyä Kristusta ja hänen tarjoamaansa rakkautta ja armoa. Kristus on kuin majakka tai lyhty, joka valaisee pimeässä vaeltavan ihmisen polun.

 

Johannes jatkaa samasta asiasta: ”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan” (1:9). Kristus Jeesus kykenee valaisemaan rakkaudellaan ja armollaan häneen uskovan ihmisen niin kuin valo valaisee pimeän alueen talven pimeydessä. Ihmisen ei tarvitse jäädä yksin pimeään elämänsä ongelmien kanssa.

 

Vielä Johannes toteaa: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.” (1:14.) Joulu, jolloin vietämme Kristuksen syntymäjuhlaa, on omiaan antamaan meille tilaa ja mahdollisuutta kohdata joulun syntymäpäiväsankari Jeesus Kristus. Kun ihminen vastaanottaa hänet sydämeensä, myös ihmisen sisin pääsee kirkastumaan Hänen rakkaudellaan ja rauhallaan.

 

Paavali kirjoittaa Kolossalaiskirjeessä: ”Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto.” (1:12–14.)

 

Vastaanottaessaan Kristuksen sydämeensä ihminen siirtyy pimeyden valtakunnasta Kristuksen valon valtakunnan puolelle.

 

Pimeydestä ja synkkyydestä huolimatta joulunaika on täynnä toivoa. Pimeässä loistavat valot julistavat sitä todellisuutta, että valo voittaa pimeyden. Tämä toteutuu sekä ulkonaisesti valojen loistaessa joulun pimeydessä että sisäisesti, kun ihminen antaa joulun keskushenkilön, Kristuksen, valaista sydäntä ja mieltä.

Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!