Tiistai 19. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Eija
Julkaistu 1.2.2019 16:06

Väkivalta, jota ei tunnista

Miika Tolonen

Keväisin Keuruun IK-opistolla järjestettävällä etiikan kurssilla pohditaan monien muiden teemojen lisäksi sodan etiikkaa: mitä kristittynä tulisi ajatella sotimisesta? Kristikunnassa pääasiallisia suhtautumistapoja on kaksi: pasifismi eli väkivallattomuus sekä oikeutetun sodan ajattelu. Pasifismissa ajatellaan, että kristityn tulee Jeesuksen opetuksen mukaisesti rakastaa jopa vihollistaan ja Paavalin mukaan voittaa paha hyvällä. Oikeutetun sodan teoriassa taas ajatellaan, että äärimmäisessä tilanteessa sota voi edustaa käsillä olevista vaihtoehdoista pienintä pahaa.

 

Yleisessä keskustelussa pasifismi on usein mielletty epärealistiseksi tai pelkurimaiseksi vastuunpakoiluksi. Oikeutetun sodan suuri hankaluus on taas se, että niin yksilön kuin valtion toiminnan seurauksia on mahdoton tietää varmuudella etukäteen. Siksi on vaikea arvioida sitä, voiko sota jossakin tilanteessa loppujen lopuksi olla pienempi paha.

 

On esimerkiksi väitetty, että länsimaiden enemmän tai vähemmän hyvään pyrkivä reipas toiminta Lähi-idässä on käytännössä aikaansaanut paljon radikalisoitumista ja sitä kautta vaikuttanut erilaisten terroristiryhmien muodostumiseen.

 

* * *

Kristikunnan historiassa löytyy melko varhaisia esimerkkejä kummastakin suhtautumisesta sotaan, joskin on väitetty, että varhaiset kristityt olivat Jeesuksen esimerkkiä seuraten pitkälti pasifisteja. Myös suomalaisten herätyskristittyjen keskuudessa on esiintynyt molempia koulukuntia. Näiden kahden ajattelutavan välistä jännitettä ei näin ollen voida purkaa kovin helposti.

 

Kristittyjen välisessä kanssakäymisessä ei ole epätavallista, että opillisesti eroavuudet johtavat keskinäiseen vääntöön. Oikeassa olemisen tarve on suuri, ja toisen vääräksi koettu käsitys ärsyttää. Sodan etiikasta puhuttaessa on hyvä muistaa, että kaikki kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että vain Jeesus tuo lopullisen rauhan. Lisäksi olemme yhtä mieltä siitä, että väkivalta ja sota ovat äärimmäisen järkyttäviä ja kaikin keinoin vältettäviä asioita.

 

* * *

Periaatteellinen suhtautuminen sotaan on tärkeä aihe, mutta vielä tärkeämpää on kysyä, mitä väkivallan muotoja omassa elämässämme ilmenee – ihan rauhan aikanakin. On valitettavaa, jos kristittynä pidän tärkeänä, että muillakin on oikeat käsitykset sodan etiikasta mutta samalla käyttäydyn väkivaltaisesti työpaikallani tai perheeni keskellä. Omassa elämässä ilmenevää väkivaltaa ei välttämättä tunnista, ellei siitä pyri eroon. Työpaikalla väkivalta voi ilmetä painostamisena tai uhkailuna, joko avoimesti tai salakavalasti. Perheessä lapsia voidaan kasvattaa väkivaltaisesti ilman ruumiinkuritustakin, esimerkiksi pelolla hallitsemalla.

 

Herra meitä auttakoon, että omassa elämässämme osaisimme heijastaa Rauhanruhtinaan valtakuntaa, niin rauhan kuin sodan aikana; pasifisteina ja oikeutetun sodan kannattajina.



Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!