Lauantai 24. elokuuta.
Nimipäivää viettää Perttu, Bertel, Bertil, Berta
Julkaistu 15.3.2016 15:40

Väkivaltainen rauha?

Miika Tolonen

Käsittelimme eilen luokassa sodan etiikkaa: mitä kristittynä tulisi ajatella sotimisesta? Kristikunnassa pääasiallisia suhtautumistapoja on kaksi: pasifismi eli väkivallattomuus ja oikeutetun sodan ajattelu. Pasifismin parissa ajatellaan, että kristityn tulee rakastaa jopa vihollistaan ja tarvittaessa kääntää tälle ”toinen poski”. Oikeutetun sodan teoriassa taas ajatellaan, että äärimmäisessä tilanteessa sota voi olla pienempi paha käsillä olevista vaihtoehdoista.

 

Pasifismi on usein mielletty epärealistiseksi tai pelkurimaiseksi vastuunpakoiluksi. Oikeutetun sodan suuri hankaluus on taas se, että niin yksilön kuin valtion toiminnan seurauksia on mahdoton tietää varmuudella etukäteen. Siksi on vaikea arvioida, voiko sota jossain tilanteessa loppujen lopuksi olla pienempi paha. On esimerkiksi väitetty, että länsimaiden enemmän tai vähemmän hyvään pyrkivä reipas toiminta Lähi-idässä on käytännössä luonut terroristiryhmiä kuten Isis.

 

Kristikunnan historiassa löytyy melko varhaisia esimerkkejä kummastakin suhtautumisesta sotaan, joskin on väitetty, että varhaiset kristityt olivat Jeesuksen esimerkkiä seuraten pitkälti pasifisteja. Myös suomalaishelluntailaisten parissa on esiintynyt molempia koulukuntia. Näiden kahden ajattelutavan välistä jännitettä ei näin ollen voida purkaa kovin helposti.

 

Arjen väkivalta

Kristittyjen parissa ei ole epätavallista, että opilliset eroavuudet johtavat keskinäiseen ”vääntöön”.  Oikeassa olemisen tarve on suuri ja toisen vääräksi koettu käsitys ärsyttää. Sodan etiikasta puhuttaessa on hyvä muistaa, että kaikki kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että vain Jeesus tuo lopullisen rauhan. Lisäksi olemme yhtä mieltä siitä, että väkivalta ja sota ovat äärimmäisen järkyttäviä ja kaikin keinoin vältettäviä asioita.

 

Periaatteellinen suhtautuminen sotaan on tärkeä aihe mutta vielä tärkeämpää on kysyä, mitä väkivallan muotoja omassa elämässämme ilmenee, ihan rauhan aikanakin. On valitettavaa, jos pidän tärkeänä, että muillakin on ”oikeat käsitykset” sodan etiikasta mutta samalla käyttäydyn väkivaltaisesti työpaikallani tai perheeni keskellä.

 

Omassa elämässä ilmenevää väkivaltaa ei välttämättä tunnista, ellei siitä pyri eroon. Työpaikalla väkivalta voi ilmetä uhkailuna, joko avoimesti tai salakavalasti. Perheessä lapsia voidaan kasvattaa väkivaltaisesti ilman ruumiinkuritustakin, esimerkiksi pelolla hallitsemalla.

 

Herra meitä auttakoon, että omassa elämässämme osaisimme heijastaa Rauhanruhtinaan valtakuntaa, niin rauhan kuin sodan aikana; pasifisteina ja oikeutetun sodan kannattajina.



Jaa
Myyntityössä on oltava valmis sitoutumaan asiakkaaseen
Muuttunut mies muuttamassa muutoksen keskelle
Brasiliasta Pohjolaan
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!