Tiistai 19. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Eija
Julkaistu 22.9.2017 14:41

Tarvitsen uskovien yhteyttä, valitsen seurakunnan

Paikalliseen seurakuntaan kuuluminen on aina uskovan oma valinta. Ketään ei voi pakottaa kuulumaan johonkin tiettyyn ihmisistä koostuvaan yhteisöön. Tämän vapauden ymmärtäminen on merkityksellistä erityisesti silloin, kun uskova syystä tai toisesta kokee olonsa seurakunnassa epämiellyttäväksi.

 

Jokainen uskova kuuluu Jumalan perheeseen ja siten maailmanlaajuiseen, universaaliin seurakuntaan. Tähän universaaliin seurakuntaan kuuluminen yhdistää eri puolelta maailmaa ja erilaisista kristillisistä seurakunnista tulevia uskovia. Se ei kuitenkaan vielä anna sitä yhteyttä ja toisten uskovien läsnäoloa ja tukea, jota uskova ihmisenä kaipaa ja tarvitsee. Tarvitaan paikallisseurakunta, konkreettisesti keskenään kokoontuva uskovien porukka, yhteisö.

 

* * *

Elämä yhdessä toisten uskovien kanssa jossakin paikallisseurakunnassa antaa parhaimmillaan uskovalle juuri sitä läsnäoloa ja yhteyttä, jota hän tarvitsee. Parhaimmillaan seurakunta tarjoaa uskovalle rakastavan ja myönteisellä tavalla kasvattavan kodinomaisen ympäristön. Haasteeksi muodostuu se, ettei tämä paras mahdollinen tavoite toteudu itsestään selvästi. Käytäntö on usein ihanteita karumpi.

 

Uskova kohtaa tilanteita, joissa oma paikallisseurakunta ei tunnu antavan kaivattua yhteyttä, tukea ja palvelumahdollisuuksia. Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, että omassa seurakunnassa oleminen ja toimiminen alkavat ahdistaa.

 

Tällaisen tilanteen kohdatessa kannattaa antaa aikaa ja tilaa omille tunteille ja kokemuksille, mutta välttää samalla hätiköityjen ratkaisujen tekemistä.

 

Seurakunta ei ole koskaan täydellisten ihmisten kerho, vaan koostuu aina vajavaisista ja enemmän tai vähemmän rikkinäisistä ihmisistä. Tämä tosiasia jo itsessään selittää niitä mahdollisia ongelmia, ristiriitoja ja väärin ymmärrettyä viestintää seurakuntalaisten välillä, jotka voivat aiheuttaa ahdistusta. Tällaisessa tilanteessa ei auta, jos vaatii täydellisyyttä toisilta tai itseltä. Myöskään se ei auta, jos antaa seurakuntaa koskevien negatiivisten tunteiden hallita omaa mieltään. Parhaiten uskovaa auttaa toisten ja itsensä armahtaminen sekä seurakunnan ja toisten uskovien myönteisiin näkökulmiin keskittyminen.

 

* * *

Väitän, että jossakin paikallisessa seurakunnassa mukana oleminen kannattaa, koska Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus tulevat käytännössä parhaiten esille yhteydessä toisten uskovien kanssa. Jeesus sanoi opetuslapsille ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus” (Joh. 13:35). Uskova voi omalla asenteellaan ja toiminnallaan tukea seurakuntaa olemaan sekä särkyneiden majatalo että Kristuksen anteeksiannon majakka tämän maailman keskellä.

 

Apostoli Paavali kirjoitti kolossalaisille: ”Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, joka on täydellisyyden side.” (Kol. 3:13–14.) Uskovan etuoikeutena on hyväksyä toiset ja itsensä epätäydellisenä. Samanaikaisesti hänen velvollisuutenaan on huolehtia siitä, ettei hän tämän epätäydellisyyden varjolla anna itsensä tai toisten särkeä itseään tai toisia. Terve rakkaus sekä armahtaa että ohjaa lempeästi.

 

Ei ole mahdollista löytää täydellistä seurakuntaa, jossa olisi vain täydellisiä uskovia. Siksi kannattaa valita yhteys ja rakkaus toisten uskovien kanssa jossakin seurakunnassa epätäydellisyyksistä huolimatta. Näin uskova pääsee vahvistumaan ja kasvamaan uskossaan Kristukseen, vahvistumaan yhteydessä toisiin uskoviin sekä loistamaan Kristuksen rakkautta ympärilleen.

Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!