Tiistai 26. maaliskuuta.
Nimipäivää viettää Manu, Immanuel, Manne, Immo
Julkaistu 1.3.2019 16:46

Tappara pelasti alkoholismilta

Tero Järventausta

Täällä Tampereella on tapana valita puolensa jo lapsuudessa: Tappara vai Ilves? Päädyin itse Tapparaan. Kuulun siihen suureen enemmistöön, joka ei ota joukkuettaan kovin tosissaan. Käyn toisinaan peleissä, mutta niissäkin huomioni kiinnittyy usein pelin sijasta katsojiin, erityisesti äänekkäisiin faniryhmiin.

 

Eräs kannatuslaulu on jäänyt erityisesti mieleeni. Se meni yksinkertaisuudessaan näin: ”Ilves on jumala.” Vaikka laulua ei ihan tosissaan voinut ottaa, oli siinä jotakin, mitä olin nähnyt ja mitä voin löytää omasta sydämestänikin. Urheilun voi joskus ottaa liian tosissaan.

 

Silloin vahvistui linjaukseni olla kantamatta minkään urheiluseuran tunnusta. Olin jo aiemminkin ajatellut sen suuntaisesti, koska koin kristinuskon kanssa kilpailevien symbolien kantamisen ongelmallisena. Urheiluseurat kilpailevat kristinuskon kanssa ajasta (pelipäivä on usein sunnuntai) mutta myös sydämestä. Urheileminen ja urheiluseurassa toimiminen on hyvä juttu, mutta fanitus lähentelee äärimuodoissaan epäjumalanpalvelusta tai korvaa henkisesti sitä tyhjiötä, joka on varattu Jumalalle.

 

* * *

Sitten tapahtui niin, että sukulaismies antoi 3-vuotiaalle pojalleni joululahjaksi Tapparan pipon. Mitä nyt tekisin: pitäisikö poika pipon vai isä periaatteensa?

 

Vaimoni toi asiaan uuden näkökulman: Tappara pelasti tämän sukulaismiehen alkoholismilta.

 

Markku (nimi muutettu) kasvoi perheessä, jossa käytettiin alkoholia, ja poika jäi vaille tukea ja rakkautta, vaikka perustarpeista huolehdittiinkin. Eräs juniorivalmentaja näki kuitenkin Markun lahjakkuuden ja kiinnostuksen jääkiekkoon. Markku ei saanut kotoa tukea pelaamiseen, mutta valmentaja hankki tarvittavat varusteet ja mahdollisti harrastamisen. Jääkiekosta tuli Markulle harrastus, joka vahvisti itsetuntoa ja piti hänet kiinni hyvässä elämässä. Alkoholismin kierre katkesi siihen sukupolveen.

 

Markun elämässä oli toki muitakin tekijöitä, jotka vahvistivat hyviä valintoja. Juniorivalmentajan kannustava toiminta oli kuitenkin yksi keskeinen tekijä Markun kasvussa kunnon mieheksi ja rakastavaksi isäksi, joka viihtyy lajin parissa edelleen.

 

Poikani Tappara-pipo ei päätynyt kirpputorille.

 

* * *

Lähimmäisen huomioiminen ja rakastaminen hyödyttää sitä aatetta ja niitä tunnuksia, joita huomiota ja rakkautta osoittava henkilö siinä hetkessä edustaa. Aikaa ja epäonnistumisia kestävät yhteisöt on rakennettu rakkauden varaan.

 

Myös seurakunnan tulevaisuus riippuu rakkaudesta. Jos seurakunnassa nähdään tai on koettu epäitsekkäitä laupeuden tekoja, sitä ei jätetä tappionkaan koittaessa. Pettymystenkin hetkellä voi kantaa tunne siitä, että tämä on minun perheeni. Tämä on se paikka, jossa minut hyväksytään ja jossa minua tarvitaan.

 

Olennaista sille, toteutuuko tämä seurakunnissa, on se, samaistummeko tarinan Markkuun vai juniorivalmentajaan. Todennäköisimmin samaistumme molempiin, sillä meissä kaikissa on sekä tarve tulla rakastetuksi että tarve rakastaa. Yksikin tavallinen, rakastava aikuinen voi riittää kantamaan läpi hankalan lapsuuden. Tällainen aikuinen voi olla seurakunnan kerhon ohjaaja, nuorisopastori, uskova naapuri – tai ateistinen juniorivalmentaja.

 

Rakkauden tarve ei tietenkään jää lapsuuteen, mutta lapsuudessa sen vaikutukset ovat pitkäkestoisempia. Rakkaus, kun sitä ei tukahduteta, näkyy aina käytännöllisinä laupeuden tekoina. Jos uskovat tunnetaan tällaisista teoista, Jumalan valtakunta leviää vääjäämättä. Ihmisten suhtautuminen seurakuntiin muuttuu avoimemmaksi, ja saattaapa joku löytää rakastavan Jumalankin.



Jaa
”Pidetään heikoimmista huolta jatkossakin”
Mistä löytyisi uusi Kuolemankauppias?
Sydämellä rukous ja kristittyjen yhteys
Roolin avulla ei voi kohdata nuoria
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!