Tiistai 19. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Eija
Julkaistu 24.5.2016 13:33

Seurakunnan johtaja: määrääjä, mentori vai jotain muuta?

Samuel Aro-Panula

Kristus on seurakunnan johtaja, seurakunnan pää, niin kuin Raamattu sanoo. Tarvitaanko silti myös ihmisiä johtamaan seurakuntaa? Ilmiselvä vastaus on kyllä. Ilman selkeästi määriteltyä johtajaa johtoasemaan nousee usein se äänekkäin henkilö, joka ei ehkä mitenkään tehtävään sovi. Kristuksen johtajuuden korostaminen on itse asiassa valtaa haluavalle hyvä keino vahvistaa omaa asemaansa: syntyy johtajuusvaje, jota hän voi sitten itse alkaa täyttää.

 

Seurakunnan johtamista mietittäessä tulee määritellä, mitä johtajuudella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko johtajuudella määräämistä eli sitä, kuka omistajan tavoin määrää, mitä tehdään? Vai tarkoitetaanko johtajuudella toisten johtajien tukemista ja suuntaamista, sitä, että valmentajan tavoin innostaa toisia tekemään? Vai tarkoitetaanko johtajuudella jotain muuta?

 

Mikäli ei määritellä riittävän tarkasti sitä, mitä seurakunnan johtajuudella tarkoitetaan, ajaudutaan liian helposti malliin, joka ei kuitenkaan toimi käytännössä. Esimerkiksi pastori voi sanoa, että hän johtaa seurakuntaa. Tämä voi pitää paikkansa siinä mielessä, että hän on keskeinen vaikuttaja seurakunnan päätöksiä tehtäessä. Hän ei kuitenkaan voi tehdä omistajan tavoin mitä parhaaksi näkee, mikäli haluaa säilyttää työpaikkansa. Hän tarvitsee päätöksiin myös sekä vanhimmiston että usein myös seurakunnan hallituksen hyväksynnän, koska hän ei omista seurakuntaa.

 

Vanhimmisto voi sanoa, että he kollektiivisesti johtavat seurakuntaa. Tämä voi pitää paikkansa siinä mielessä, että jokainen vanhimmiston jäsen on mukana ainakin suurimmissa päätöksissä. Mitä suurempi vanhimmistotiimi on, sitä todennäköisemmin vanhimmiston puheenjohtaja tai joku vahva äänekäs henkilö on keskeisessä asemassa sanomassa, mitä voidaan tehdä ja mitä ei. Kollektiivinen johtajuus toteutuu osittain, muttei kokonaan.

 

Jos seurakunnan johtajuutta ja erilaisia vastuita ei ole tarkasti määritelty, on vaarana syntyä ristiriitoja eri tahojen välille. Vanhimmistossa vahvan roolin ottanut puheenjohtaja ja seurakunnan pastori voivat ajautua kaksintaistelulta näyttävään tilanteeseen, jossa kumpikin kokee olevansa se, jonka tulisi johtaa. Tällaisessa vastakkainasettelussa pastori on yleensä se, joka kaatuu, koska jos hän palkattuna menettää työnantajansa edustajan eli vanhimmiston ja seurakunnan hallituksen luottamuksen, hän ei enää kykene jatkamaan tehtävässään.

 

Toinen riskialtis pari on seurakunnan yhdistyksen hallitus ja seurakunnan vanhimmisto: kumpi näistä tekee lopulliset päätökset ja missä asioissa? Hallituksella ja sen puheenjohtajalla tulee olla mahdollisuus johtaa niitä asioita, joista he Suomen lain edessä vastaavat.

 

Selvää on se, että seurakunta tarvitsee Kristuksen rinnalla fyysisen tahon, joka turvallisesti ohjaten johtaa seurakuntaa eteenpäin. Mikä tai kuka tämä taho on? Mitä seurakunnan johto/vanhimmisto hakee, kun he ovat palkkaamassa pastoria? Uskaltavatko he palkata pastoria johtajaksi, vai etsivätkö he vain itselleen alaista tekemään sen, mitä heillä on mielessä? Miten uusi pastori suhtautuu seurakuntaansa? Kokeeko hän uhaksi erilaiset näkemykset asioita, vai onko hän valmis rakentamaan yhteistä näkyä seurakunnan kanssa? Seurakunta toteuttaa parhaiten näkynsä silloin, kun erityisesti kaikki keskeiset vaikuttajat ovat sen näyn takana.



Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!