Keskiviikko 20. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Heli, Helinä, Heljä, Hely
Julkaistu 21.7.2017 13:55

Rukousvastausrock eli kirje Taivaan Isälle

”Rakas Taivaallinen Isäni, istun tässä näin omalla kotisohvallani ja murjotan. Ajattelin kirjoittaa sinulle kirjeen ihan oikealla lyijykynällä ihan oikealle kirjepaperille, jonka löysin jostain piirongin laatikoista. Muistaakseni ostin tuon kirjepaperin vuonna 1982 syysmarkkinoilta Raahesta ollessani 12-vuotias.

Sinä olet varmasti matkoilla jossain kaukana nykyään – olisitkohan lähtenyt katsomaan tundrakasveja Etelämantereelle. En ole kuullut Sinun sanojasi aikoihin. Minulla on vain sankokaupalla kysymyksiä ja rukouksia, joihin et ole suvainnut edes katsahtaa vuosikausiin. 

 

Olen etsinyt näihin tärkeisiin ja kipeisiin asioihin rukousvastaustani kaikkialta. Kävin jopa naapurikaupungin rukouskokouksessa vastauksia etsimässä. Mutta ei ole rukousvastauksia noista paikoista löytynyt.

Miksi juuri minä saan aina odottaa rukousvastausta vuositolkulla? Voisitko Sinä kertoa minulle syyn, miksi minun asioitteni vuoro ei ole tänään Sinun edessäsi?”

 

*****

Kynäni sauhuaa paperilla. En huomaa, kuinka Herra on istunut hiljaa vieressäni sohvalla katsoen minuun myötätuntoisesti. Hän katsoo lyijykynäni jättämiä jälkiä.

 

”Kaikki sinun päiväsi on kirjoitettu minun kirjaani.” Raamatun sanat tulla pompsahtavat pääkoppaani. Mutta en jaksa niistä välittää, sillä tänään haluan olla oikein kunnolla valitustuulella.

 

”Kyllä minä tiedän nämä jutut, Herra”, jatkan valitusvirttäni. ”Olen minä käynyt pyhäkouluakin monta vuotta, ja olen istunut Niilo Yli-Vainion kokouksissakin.  Jos et ole muuten huomannut, olen minä opiskellut Isossa Kirjassakin. Ja olen minä Raamatunkin lukenut lävitse ainakin kahteen kertaan ja Psalmeista osaan ulkoa ainakin Psalmin 23. Sitä minä aina toistan mielessäni, kun istun hammaslääkärissä.”

 

Herra tulee lähemmäs. Hän tuo mieleeni muiston siitä, kuinka asunto löytyi ajanjaksona, jolloin sopivia asuntoja ei pitänyt olla tarjolla. Takautuvana kuvana mieleeni nousee kuva, jossa on todella liukas nelostie ja minä pöljä ohittamassa rekkaa. Vain enkelsiipien suojaava havina tuolloin esti suuren kolarin.

 

”Kaikki hyvä, minkä saat, tulee Minulta”, kuulen sydämessäni.

 

En kuitenkaan halua luopua valitusvirrestäni näin vähällä.

 

”En kestä näitä ajanjaksoja, jolloin olen rukoillen etsinyt vastauksia, kolkutellut ovia ja kulkenut monia polkuja. Herra, olet varmasti laittanut kuulosuojaimet päähäsi, ettet vaan kuulisi minun pyyntöjäni ja rukouksiani”, mutisen.

 

Mietin, että pitäisiköhän minun lähteä ulkomaille johonkin suuren Amerikan-puhujan kokouksiin. Jospa siellä joku profetoisi suuret sanat, jotka ratkaisisivat ongelmani.

 

Yhtäkkiä tunnen, kuinka Herra koskettaa poskeani, ja räväytän silmäni sepposen selälleen. Kyse ei ole säikähdyksestä – onhan meillä sentään vuosikymmenten tuttavuus takana. Tuttu ja turvallinen seuralainenhan Herra on ollut jo nuoruudestani saakka. Yllättynyt kuitenkin olen, ja hiukan hämillään puren alahuultani miettien kuumeisesti jotakin järkevää sanottavaa.

 

”Minä kuulen huudon ja rukouksen. Olen runsaan lohdutuksen Jumala”, Herrani sanoo. Hänen sanoissaan ei ole moitteen pilkahdustakaan.

 

Mahtoivatkohan hänen silmäkulmansakin hieman rypistyä ilkikurisesti hänen jatkaessa: ”Minä tunnen sinut. Tiedän mitä tekoa olet.”

 

”Herra Jeesus”, kuiskaan. ”Sinä tunnet minut todellakin täydellisesti ja tiedät, mitä tekoa olen. Kyllä minä tiedän, että Sinä rakastat minua ja kuulet minua. On vaan niin vaikeaa luottaa pimeässä yössä, jossa ei puunlehtikään kahahda iltatuulessa. Jään odottamaan Sinua tähän näin, tässä ja nyt. Olet minun lohdutukseni, Jumalani.”

Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!