Tiistai 19. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Eija
Julkaistu 31.8.2018 10:17

Rouvalla risti hukassa

Maalaisherra ja maalaisrouva päättivät lähteä ulkomaille. He pakkasivat laukut: rouvan ison 15 kiloa painavan pinkin värisen laukun sekä herra kulahtaneen, harmaan nuoruusvuosiltaan jääneen putkilaukun, puolitoista kiloa. Rouva ajoi autoa läpi maaseutujen ja pienten kaupunkien, mutta kun lähestyttiin suurta ja ihmeellistä Helsinkiä, herra siirtyi autonrattiin.

 

Kaksikko osasi ennustaa aiemmilta matkoiltaan, että Helsinki onnistuu yllättämään matkalaisen tietyömaillaan, ja niin kävi tälläkin kertaa. Päivittämätön navigaattoriparka ajatti heitä keskellä maisemia, joita he eivät tienneet pääkaupungissa olevankaan. Satamaan saavuttuaan he onnittelivat itseään ja taputtivat toisiaan selkään iloiten: ähäkutti, selvittiimpääs isosta kaupungista taas.

 

Iso laiva vei heidät ulkomaille maahan, jonka historiasta löytyy niin maaorjuutta, suuria valloittajakansoja kuin ruttotautejakin. Rantauduttuaan maalaispariskunta tarttui karttaan ja alkoi etsiä hotellia. Ohjeiden mukaan sen piti olla lähellä satamaa, mutta muutama mutka tuli käveltyä ja muutama rakennustyömaa ohitettua, ennen kuin hotelli löytyi.

 

* * *

Rouva oli jo kotimaassaan ilmoittanut miehelleen, että tällä matkalla he harrastaisivat myös kulttuuria. ”Kultaseni, teemme matkan Pietari Suuren rouvan pikku mökille”, hän ilmoitti heti seuraavana aamuna.

 

Aamupäivä oli kaunis ja aurinkoinen. He päättivät kävellä tuon muutaman kilometrin matkan. Maalaisherra tarttui karttaan ja sanoi, että tuonne suuntaan rouvaseni, tuonne suuntaan sataman sivuitse vasemmalle. Rouva koetti karttaa katsella, mutta hänellä kun olivat nuoruusvuosien liikuntatunnit kuluneet johonkin muuhun kuin suunnistustaitojen opetteluun, taidot olivat hataria.

 

Maalaisherralla oli kartanluku paremmin hallussa. Hän sanoi, että kun he kävelisivät tätä katua suoraan ja liikennevaloista kaartaisivat vasemmalle noiden vanhojen talojen lomitse, sen jälkeen pitäisi tulla isompi katu. Rouva käveli kiltisti armaansa vierelle. Siinä juttu luisti – keveästi kuin höyhen kesätuulessa.

 

He katsoivat vanhoja purkutuomion alaisia taloja, joista näki, että joskus niissä oli asunut varakasta väkeä. Puusepän taidonnäytteitä oli yhä nähtävissä ikkunanpielissä ja katonharjoilla.

 

* * *

Jonkin ajan kuluttua rouva alkoi epäillä armaansa suunnistustaitoja. Maalaisherra rauhalliseen tapaansa kertoi heidän olevan ihan oikealla reitillä. Hän oli seurannut ristiä rakennuskurkien välissä ja sen mukaan suunnistanut. Rouva koetti asettaa silmänsä aurinkolasien alta oikeaan suuntaan, kunnes näki kaukana häämöttävän ristin.

 

Matka jatkui ja rouva alkoi jälleen epäillä, että kyllä on nyt käännytty väärälle suoralle. ”Ja risti ei muuten näy missään”, hän huomautti miehelleen. ”Kyllä se on tuolla peltikaton takana”, mies vastasi. Rouva tähyili ja tähyili talojen välistä, mutta ristiä ei näkynyt.

 

Rouva jo hermostui ja alkoi puhua taksin nappaamisesta. Mutta alati lujahermoinen maalaisherra kehotti vaan katsomaan taivaanrantaan, kyllä se risti vielä sieltä silmiin osuu.

 

Ja niin osui, ja löytyi kirkkokin, johon se kuului. Sekä tietysti pikku kesämökkipalatsi ja sen kauneus. Risti johti kulttuurinnälkäiset turistit kohteeseen.

 

Tiedoksenne: paluumatkalla rouvan laukku painoi 23,5 kiloa ja herran 15 kiloa, koska rouva survoi omia tavaroitaan armaansa laukkuun. Olihan mies luvannut rakastaa myötä ja vastamäessä.

 

Tämä tarina on muuten tosi.



Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!