Tiistai 19. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Eija
Julkaistu 7.3.2016 08:55

Palveleeko seurakunta?

Samuel Aro-Panula

Saanko seurakunnalta sitä, mitä tarvitsen? Palveleeko seurakunta minua? Onko minun järkevää olla seurakunnassa, vai pitäisikö minun etsiä seurakunta, joka soveltuu minulle ja läheisilleni paremmin?

 

Tällaisia mietteitä tämän päivän uskovalle voi tulla seurakuntaa kohtaan. Kysymys on siitä, mitä seurakunta ja siellä säännöllisesti käyminen minulle antavat. Tällaiset kysymykset johtavat miettimään sitä, mikä seurakunta oikeastaan on.

 

Seurakunta tulee kreikan kielen sanasta ekklesia. Tämä sana viittaa ryhmään ihmisiä (uloskutsuttujen joukko), jotka on kutsuttu pois kodeistaan yhteen keskustelemaan jostain yhteisestä tärkeästä asiasta. Seurakuntaa verrataan Raamatussa muun muassa ruumiiseen. Paavali osoittaa seurakunnan riippuvan keskeisesti sekä Kristuksesta että toinen toisistaan: ”Samoin me monet olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta olemme kukin toistemme jäseniä ” (Room. 12:5). Paavali myös kirjoittaa: ”Jos jalka sanoisi: ’Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen’, se ei silti olisi ruumiiseen kuulumaton.” (1 Kor. 12:15). Jokainen uskova on tärkeä osa seurakuntaa.

 

Tämän päivän haasteet yhteiskunnassamme ovat valtavia. Ihmisillä on sekä fyysisiä että henkisiä ongelmia.  Halutessaan vastata näihin haasteisiin seurakunta on samankaltaisen ison ongelman edessä kuin Jerusalemin väki oli Nehemian johdolla kaupungin muuria korjattaessa. Nehemia ei sanonut: ”Minä menen ja korjaan muurin, kun te muut ette ole saaneet mitään aikaan.” Hän ei myöskään sanonut: ”Menkää töihin siitä ja rakentakaa muuri.” Nehemia sanoi: ”Ryhtykäämme siis rakentamaan Jerusalemin muuria.” (Neh. 2:17). Nehemia myös muilla tavoin rohkaisi ihmisiä yhteiseen työhön. Jerusalemilaiset vastasivat tähän ”Nouskaamme ja alkakaamme rakentaa” (j. 18).

 

Ajatus siitä, että seurakunta on jokin minun ulkopuolellani oleva muiden ylläpitämä laitos, ei toimi yllä kuvattujen näkökulmien valossa. Uskova ei voi sanoa, ettei hän kuulu Kristuksen seurakuntaruumiiseen, koska hän on samalla tavalla olennainen osa Kristuksen seurakuntaa kuin jalka on osa ihmisen ruumista. Toki tässä tullaan nyt siihen kysymykseen, onko uskovalla tarvetta tehdä jotain paikallisessa seurakunnassa, kun hän joka tapauksessa kuuluu tähän maailmanlaajuiseen Kristuksen seurakuntaan.

 

Se, mihin paikalliseen seurakuntaan kuuluu, on jokaisen henkilökohtainen valinta. Tärkeintä kuitenkin on, että uskovalla on paikallinen hengellinen koti, jossa sekä kasvaa Kristuksen seuraajana yhdessä toisten kanssa että jonka kautta vaikuttaa Kristuksen pelastavaa armoa ja rakkautta ympäristöönsä.

 

Voisi ajatella niin, että paikalliseen seurakuntaan kuuluminen ja siinä oman tehtävänsä tekeminen on yhtä lailla merkittävää kuin jokaisen jerusalemilaisen oli tarpeellista korjata muuria omalta kohdaltaan. Uskova ei voi sanoa, että tehkää te, koska hän ruumiiseen kuuluvana on samalla tavalla osa haastetta kuin jerusalemilaiset olivat Nehemian aikana yrittäessään korjata ”takapihallaan” olevaa rikkinäistä muuria.

 

Vastaus kysymyksiin ”Saanko seurakunnalta sitä, mitä tarvitsen?” ja ”Palveleeko seurakunta minua?” riippuu siis myös minusta. Seurakuntaan ei sovi ajatus, että ”teidän tulee tehdä …” . Olenko minä valmis ajattelemaan, että ”meidän kannattaisi tehdä …”? Olenko minä osaltani valmis vastaamaan myös muiden tarpeisiin? Silloin kun seurakunnassa ajatellaan ”me”-näkökulmasta, jokaisen seurakuntalaisen on helpompi saada seurakunnalta sitä, mitä hän myös itse tarvitsee.



Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!