Lauantai 24. elokuuta.
Nimipäivää viettää Perttu, Bertel, Bertil, Berta
Julkaistu 19.5.2016 14:06

Osaatko vaihtaa vapaalle?

Markku Ojaniemi

Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi kaikesta työstänsä – Jumala siis vietti vapaa-aikaa? Meillä on perinteisesti korkea työmoraali, mutta pitäisikö meillä olla myös vapaa-ajan moraali? Usein hyvä kristitty mielletään samaksi kuin ahkera ja kiireinen kristitty.  Työ ja vapaaehtoinen palvelu seurakunnassa mielletään arvokkaaksi, merkitykselliseksi ja tarkoituksenmukaiseksi. Mutta entä vapaa-aika, voiko se olla pyhä? Pitäisikö meillä olla myös vapaa-ajan teologia?

 

Vapaa-aikaan voidaan ajatella liittyvän läheisesti kolme Raamatun teemaa: Jumalan luomakunnasta nauttiminen, armo ja aika.

 

Luomisen yhteydessä olemme tottuneet painottamaan 1.  Moos. 1:n jakeen 28 ajatusta luomakunnan hallitsemisesta ja alamaiseksi tekemisestä. Pienemmälle huomiolle jää usein saman luvun jakeeseen 31 liittyvä ajatus ilosta ja nautinnosta. Jumalallisen kutsumuksen täyttäminen edellyttää kuitenkin muutakin kuin työtä: luomakunnasta iloitsemista, sen rikkauksista nauttimista ja todellista vapaa-aikaa. Paratiisi ei ollut vain työnteon paikka, vaan myös ilon ja Jumalan kohtaamisen paikka. Hauskuus ja pyhyys kuuluvat yhteen Jumalan luomakunnassa. Kuten Saarnaajan kirjassa on kirjoitettu: ”Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.” (Saarn. 3.13)

 

Me pelastumme yksin armosta, uskon kautta. Ihmiselle on kuitenkin joskus vaikeata luottaa ainoastaan Jumalan armoon. Koemme syyllisyyttä, jos emme tee mitään. Brittiläisen filosofin G.K. Chestertonin mukaan yksi vapauden muoto on olla tekemättä mitään. Mitään tekemättömyys liitetään kuitenkin usein laiskuuteen, joka on yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Mutta ihminen, joka luottaa Jumalaan, on myös vapaa olemaan tekemättä mitään. Ihmiset, jotka eivät uskalla pitää vapaata, eivät ota Jumalaa tarpeeksi vakavasti. Jumala lepäsi luomisen jälkeen ja hän on asettanut levon myös meille. Vapaa-aika on Jumalan sallima.

 

Kolmanneksi vapaa-aikaan liittyy ajan teologia. Länsimaisessa kulttuurissa aika on hyödyke, resurssi, jota pyrimme hallitsemaan. Meidän on oltava tehokkaita ja siksi aikaa ei saa hukata. Siksi me organisoimme päivämme aikatauluttamalla kaikki tapahtumat mahdollisimman tehokkaasti. Me olemme sekularisoineet ja kaupallistaneet ajan kuvitellen sen olevan kuin raha, jota kulutetaam, säästetään, ostetaan ja investoidaan. Mutta aika ei ole meidän vallassamme (Luuk. 12.16-20). Aika on Jumalan lahja, ei ihmisen keksintö. Aikamme on myös rajattu. Kalenterin täyttäminen vuodeksi eteenpäin voi olla osoitus siitä, että olemme unohtaneet rajallisuutemme ja pyrimme ottamaan haltuumme enemmän aikaa kuin on todellisuudessa mahdollista. Kaikella on aikansa taivaan alla, kirjoittaa Saarnaaja: "Aika on surra ja aika on nauraa" ja niin edelleen (Saarn. 3). Aika on siis myös tapahtuma. Elämä koostuu erilaisista tapahtumista ja kaikille niille on annettava se aika, mikä niihin kuluu. Tämä edellyttää tasapainoa niin, että emme esimerkiksi varasta aikaa vapaa-ajalta työlle tai päinvastoin.

 

Siunattua vapaa-aikaa!



Jaa
Myyntityössä on oltava valmis sitoutumaan asiakkaaseen
Muuttunut mies muuttamassa muutoksen keskelle
Brasiliasta Pohjolaan
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!