Tiistai 26. maaliskuuta.
Nimipäivää viettää Manu, Immanuel, Manne, Immo
Julkaistu 15.2.2019 16:15

Lasillinen maitoa Jeesuksen seurassa

Tiina Arvola

Elelipä kerran suuren kaupungin laitamilla Vanha Rouva, joka rakasti kukkia, lapsiaan, lastenlapsiaan, lastenlastenlapsiaan sekä maitoa. Hänen kukkansa ja pensaansa kukoistivat siihen malliin, että naapuritalojen emännät tulivat niitä joukolla ihastelemaan ja kadehtimaan.

 

Vanhan Rouvan ilme ei värähtänytkään, kun hän kuuli kehuja ja ihasteluja. Mutta iltakahvin aikaan musta kahvikin maistui hymyltä ja ilolta.

 

”Herra, pihani tuottaa iloa toisillekin. Kiitos”, hän rukoili iltarukouksessaan.

 

* * *

Pakkasaamuisin Vanha Rouva huolehti 57-vuotiaasta nuorimmasta pojastaan soittamalla tälle kello kuudelta, että tämä oli varmasti muistanut laittaa kalsarit ja villasukat jalkaan. Kuinka hänen sydämensä särkyikään, kun nuorin poika kertoi eräänä päivänä vaimonsa löytäneen toisen ja jättäneen viisi alaikäistä lastaan.

 

”Lähti mokoma lätkimään, jätti minun poikani. Voi hyvä Jumalani”, anoppi ajatteli ja itki salaa keinutuolissaan.

 

60-vuotiasta tytärtään hän muisti ohjeistaa, että kahviporot on hyvä laittaa omenapuiden juurille, niin jänikset kaikkoavat.  Kun tytär sairastui vakavasti ja kävi kuoleman porteilla, Vanha Rouva ojensi kätensä taivasta kohti ja huusi: ”Herrani, paranna tyttäreni”. Tytär toipui.

 

Vuodet vierivät. Vanha Rouva vanheni. Tuli lisää sairauksia, tuli rajoitteita liikkumiseen ja ateriointiin.  Poika löysi uuden vaimon. Uusi vaimo oli iloinen ja nauravainen ja puhui Taivaan Isästä kuin parhaimmasta ystävästään. Halasi anoppiaan mennen tullen ja palatessa.

 

Se järkytti Vanhaa Rouvaa. Eihän Pohjanmaalla tunteita osoitella. Eihän heidän tuvassaan halailla ja silitellä. Mutta hyvältä se tuntui, uuden miniän kosketus.

 

Eräänä päivänä Vanha Rouva huomasi vastaavansa halaukseen. Ja piti siitä.

 

* * *

Perhe alkoi puhua vanhainkotiin muuttamisesta, kun Vanha Rouva alkoi kaatuilla ja ei jaksanut enää mustikkasoppaa keitellä. Hänhän oli vasta 93-vuotias, ei hän kodistaan mihinkään lähde. Tuli sitten yö, jolloin jalka tarttui peitteen kulmaan ja hän kaatui – pahasti. Käsi vääntyi outoon asentoon, tuska vaikersi huulien välistä. Tuli iltakäynnille siunattu kotisairaanhoito, tilasi ambulanssin, vei sairaalaan.

 

Leikata ei voi, sanoi lääkäri. Sydän on niin huono ja hapettunut, munuaiset viimeisillään. Käsi kipsattiin, tuska oli suuri, ja lääkettä annettiin monin tavoin. ”Tahtoisin vaan vielä kerran juoda lasillisen kylmää maitoa”, Vanha Rouva ajatteli tajuttomuuden ja heräämisen rajamailla.  Pojat, tytär ja miniä vuorotellen istuivat hänen luonaan.  On kyse muutamista päivistä tai tunneista, sanoivat hoitajat.

 

Vanhan Rouvan valitus loppui, kun miniä silitti poskea, antoi suukon otsalle ja jotakin puhui Taivaan kodista. Onko nyt jo Taivaan aika, Vanha Rouva tuumi ja levähti taas tajuttomuuden syliin.

 

Aamuyöllä hän hätkähti ja avasi silmänsä. Tuttu hahmo istui sängynlaidalla. ”Lähdetkö hoitamaan minun tarhani kukkia? Ne odottavat sinua. Minä niin tahtoisin juoda kanssasi kylmää maitoa puutarhassani, ja minun maitoni ei saa sinua sairaaksi”, Herra Jeesus sanoi.

 

Kylmä maitolasillinen houkutti. Hetken Vanha Rouva kuitenkin empi.

 

Silloin Herra jatkoi: ”Minä jään huolehtimaan rakkaistasi. On aika lähteä kotiin.” 



Jaa
”Pidetään heikoimmista huolta jatkossakin”
Mistä löytyisi uusi Kuolemankauppias?
Sydämellä rukous ja kristittyjen yhteys
Roolin avulla ei voi kohdata nuoria
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!