Tiistai 19. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Eija
Julkaistu 13.12.2017 10:56

Ihmisiin samaistunut Jumala

Eija Saarenmaa

Opetan IK-opistossa terapeuttista sielunhoitoa, ja teen sitä myös käytännössä. Pohdin monia teemoja, jotka linkittyvät ihmisen sisäiseen parantumiseen, ja näin adventtiaikana ajatukseni liikkuvat sisältöön, josta joskus luin erään sielunhoitokoulutuksen materiaalista. Siinä oli kiinnostava ajatus siitä, miten Jeesus oman syntymätaustanssa kautta samaistui meihin.

 

Kun Jeesus syntyi, hän tuli samanlaiseksi kanssamme: hän tuli lihaksi. Hän otti päällensä meidän inhimillisyytemme ja samaistui meihin. Nyt hän haluaisi, että me samaistuisimme häneen. Meidän on vain vaikea päästää edes pikkaisen Jumalaa sisimpäämme, koska me olemme niin täynnä itseämme. Mutta jos me sallisimme Jeesuksen, Pelastajamme, samaistua kanssamme, elämämme muuttuisi kokonaiseksi.

 

Uudesta testamentista näemme, kuinka apostoli Paavali omassa tervehtymisprosessissaan pääsi sille tasolle, jossa hän kykeni iloitsemaan heikkoudestaan. Siis se sama Paavali, joka meidän mittapuumme mukaan teki syntejä, joita me emme koskaan unohtaisi – joka kristittyjä vainotessaan osallistui murhiin.

 

Mielenkiintoista on se, että Paavalin kaltaisia hahmoja löydämme myös Jeesuksen sukupuusta: Daavid, Aabraham, Jaakob, Ruth, Taamar, Raahab… hahmoja, joiden elämään mahtui toinen toistaan syvempiä lankeemuksia. Tämä on nähty yhtenä esimerkkinä siitä, miten Jeesus samaistui meihin. Hän todella tuli samanlaiseksi meidän kanssamme. En tiedä muista, mutta Jeesuksen tavoin ainakaan itse en pääse sukupuustani kerskaamaan.

 

Samalla Jeesus antoi meille esimerkin siitä, ettei hän käytänyt sukupuutaan tekosyynä rakkaudettomalle käyttäytymiselle. Jeesuksen sukupuuhun kuuluu muun muassa murhaaja ja huora, joita meidän sukupuussamme ei välttämättä ole, joten tuskinpa voin perustella omaa olotilaani tai menneisyyden haavojen aiheuttamia reaktioitani oman sukuni historialla. Jotakin syitä sieltä voi toki löytyä, mutta ei ole järkevää käyttää sukupuuta tekosyynä, joka antaa oikeutuksen mille tahansa käytökselle.

 

* * *

Mielenkiintoista Jeesuksen tarinassa on myös se, etteivät Joosef ja Maria meinanneet Jesuksen syntymän lähestyessä löytää sijaa mistään. He olivat kuitenkin synnyinkaupungissaan, jossa olisi luullut olevan sukulaisten luona majapaikkoja. Voi vain mietiskellä, mitä mahdollisesti oli suvussa tapahtunut, kun kukaan ei majoittanut raskaana olevaa äitiä. Lieko epäily siitä, että raskaus oli seurausta avioliiton ulkopuolisesta suhteesta, aiheuttanut ovien sulkeutumisen?

 

Jossain vaiheessa Jeesukselta itseltään kyseltiin, missä hänen isänsä on (Joh. 8:19)? Mahtoiko kysely olla viittaus jonkinasteiseen kiusaamiseen, taisihan olla yleisesti tiedossa, että Marian raskaus oli alkanut ennen avioliittoa ja ettei Joosef ollut Jeesuksen biologinen isä? Oliko tarkoituksena haukkua Jeesusta äpäräksi. Mooseksen lain mukaan äpärällä ei ollut pääsyä Herran seurakuntaan (5. Moos. 23:2).

 

Nykyään ei ole harvinaista, että lapsi elää ilman molempia vanhempia. Jeesus tuntee senkin tilanteen, hän on jo samaistunut siihen. Hän tuntee isättömän tuskan, ja osaa samaistua meihin, joilla ei ole isää.

 

Jeesus samaistuu myös niihin, jotka ovat elämässään joutuneet pohjalle tai menneet jopa pohjan läpi; sanotaanhan hänestä, että hän on tullut kirotuksi meidän edestämme (Gal 3:13). Hän laskeutui ”alimpiin paikkoihin” asti (Ef. 4:9). Pohjalle suostumisellaan Jeesus osoitti, että hän kantoi meidän syntimme.

 

Niin ikään Jeesus pystyy samaistumaan meihin, jotka olemme kokeneet erilaisia kiusauksia – ja kukapa ei olisi. Heprealaiskirjeessä todetaan puhuttelevasti: ”Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.” (Hepr. 2:14–18).

 

Kukapa muu meitä voisi näin hyvin ymmärtää kuin meidän Herramme.

 

* * *

Jeesus tuli palauttamaan ennalleen kaiken sen, mitä Aadam ja Eeva syntiinlankeemuksen myötä menettivät. Siitä syystä meidän tulisi sallia hänen antaa itsellemme hänen identtiteettinsä. Se on terveen, kypsän aikuisen uskovan identiteetti. Silloin Kristus elää sinussa ja minussa, kuten Paavali kirjoittaa: ”Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” (Gal. 2:19, 20).

 

Samaistutaan siis häneen.

 

Toki meissä on viilattavaa, mutta se ei ole sama asia kuin asemamme Kristuksessa, pelastus. Herra tekee työtä meissä, jos me vain katselemme häntä ja annamme hänen muuttaa meitä: ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.” (2. Kor. 3:18.)

 

Levätään siinä, ettei tarvitse itse tehdä mitään ansaitakseen pelastusta, ei tarvitse olla mitään muuta kuin on, ei pyrkiä yhtään minnekään itse. Levosta käsin, Kristukseen samaistuneena, niihin tehtäviin, jotka ovat meitä varten edeltä käsin valmistettu.

Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!