Tiistai 19. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Eija
Julkaistu 11.5.2018 16:34

Hyvää äitienpäivää, iskä!

Toukokuinen sunnuntaiaamu valkenee harmaana ja usvaisena. Sälekaihtimet ovat jääneet auki, ja sadepisaroita lipuu hiljalleen pitkin ikkunanruutua. Perheen isä istuu sängyn reunalla raapien leukaansa. Seinällä olevasta peilistä katsovat unettomat silmät.

 

Taisi mennä viides yö peräkkäin torkkuessa, hän tuumaa. Onhan lääkäri nukahtamispillereitä määrännyt, mutta ei kai keski-ikäinen satakiloinen sähköasentaja sellaisia osaa syödä.

 

Keittiöstä kuuluu kolinaa ja kilinää. Nyt taisi tippua jokin isompi lattialle, ja kuuluu harmistunutta mutinaa. Mitähän ne siellä nyt touhuavat, isä tuumailee. Kuuluu tomeran viisivuotiaan komennus isoveljelleen, ettei tämä läikyttäisi kahvia kissan ruokakuppiin. Isosisko kertoo ottavansa jäätelökupin.

 

Keski-ikäinen isäihminen on aivan ihmeissään. Ei kai kenelläkään pitänyt toukokuussa syntymäpäiviä olla.

 

* * *

Oven takaa kuuluu supatusta ja kolinaa. Ovi avataan ja ovelta kuuluu: ”Paljon onnea vaan!” Yöpuvuissa oleva jälkipolvi tulee sisään.

 

Viisivuotiaalla pikkuneidillä on iso kortti kädessään, 8-vuotiaalla tyttärellä on lakritsijäätelöä kulhossa, ja murrosikäinen esikoinen kantaa termoskannua.

 

Ensin mainittu toitottaa: ”Hyvää äitienpäivää, iskä. Mä tein sulle päikkärissä oman kortin. Päikkäritäti kirjoitti noi kirjaimet ja mä vähän autoin sitä. Kato, tässä sä olet konttaamassa saunan lattialla. Mä muistan ku laitoit meille sen uuden lämmitysjutun saunaan ja sää konttasit lauteiden alla. Me ostettiin lakritsijätskiä, ku sinä tykkäät siitä niin kovasti.”

 

Murrosikäinen on sen näköinen kuin haluaisi olla vielä nukkumassa. Hän mutisee jotain, joka voidaan tulkita onnitteluksi.

 

”Katja halus, että juodaan kahvit täällä, kuten silloin ku… kuten silloin ennen…” poika sanoo sanojen sorruttua.

 

Isä huomaa tämän ja kiittää.

 

”Mä toin jokaiselle oman lusikan. Kai me voidaan syödä tästä samasta kupista, niin ei tuu niin paljon tiskiä”, 8-vuotias puolestaan sanoo.

 

”Tottakai voidaan syödä. Kiitos vaan kovasti. Tämä on elämäni paras äitienpäivä”, liikuttunut isä toteaa.

 

Murrosikäinen laittaa television auki. Yhdessä he katsovat tovin Amerikan metsureita samalla, kun syövät jäätelöä.

 

”Me ei jakseta tuollaista enää katsoa. Keitäkkö iskä puuroa kohta? Mulla on nälkä. Tuu, jo mennään”, 8-vuotias keskimmäinen touhuaa.

 

”Joo mäkin meen viel nukkuun. Tuu herättään, ku puuro on valmista. Morjens”, isoveli lisää ja könyää ulos huoneesta.

 

* * *

Isä istuu edelleen sängynlaidalla. Nyt hänellä on tyhjentynyt jäätelökuppi kädessä. Vaaleanpunainen kartonkikortti on ruudullisella pussilakanalla. Siihen on piirretty isomahainen mies konttaamassa lauteiden alla. Keskellä korttia luki ”Katja” ja k oli väärinpäin kirjoitettu. ”Hyvää äitienpäivää iskä” näyttää olevan tuotettu päiväkotitädin ja tyttären yhteistyönä.

 

Jotain kouraisee syvältä isän sydämeltä. Tämä on ensimmäinen äitienpäivä ilman vaimoa, ilman lasten äitiä. Viheliäinen syöpä vei hänen vaimonsa ja lasten äidin muutamassa kuukaudessa. Tulee itku, se sadasviideskymmenes varmasti tänä keväänä. Hautajaisista on 183 tuskaista päivää. Hän on laskenut päivät ja joka aamu sanonut Herralleen: miksi otit rakkaan liian aikaisten pois.

 

”Jumala, anna sateen pyyhkiä surumme pois. Meillä kaikilla on liian ikävä. Anna voimaa keittää riisihiutalepuuro ja keksiä jotain kivaa tekemistä tälle päivälle. Toivoo isä täältä Keski-Suomesta. Aamen.”



Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!