Tiistai 19. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Eija
Julkaistu 11.5.2017 15:30

Evankeliointi ja helvetin lapset

Miika Tolonen

Evankeliointi on keskeinen vapaakristillisten elämänmuotojen ja traumojen rakennusaines. Joissakin seurakunnissa siitä saatetaan puhua paljon: evankelioimiseen rohkaistaan, siitä opetetaan ja joskus siihen myös annetaan käytännöllisiä keinoja. Toisissa seurakunnissa aiheesta ei puhuta kovin paljoa. Kenties oletuksena on, että ”lauma tietää, että sitä pitäisi tehdä”. On myös mahdollista, että aiheesta ei puhuta siksi, että sen äärellä koetaan omaa huonoutta ja penseyttä.

 

Evankelioinnin ja koko lähetystehtävän tekee ymmärrettäväksi se, että Uuden testamentin mukaan Jeesuksessa Jumalan valtakunta tuli ihmisten pariin. Jeesus kutsui ihmisiä seuraajikseen ja muodosti itselleen kansan, jonka elämän tulisi heijastaa Jumalan valtakunnan luonnetta. Tämä kansa on opetuslasten joukko eli seurakunta.

 

Tälle joukolle Jeesus antoi lähetyskäskyn: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” (Matt. 28:19.) Voidaan sanoa, että koko seurakunta on kutsuttu ja lähetetty maailmaan julistamaan ilosanomaa Jeesuksesta.

 

Joillekin evankelioinnin kanssa kipuileville voi olla hyvä uutinen pohtia hetki sitä, että koko seurakunta on lähetetty. Jeesuksen kansassa, seurakunnassa, on monenlaisia ihmisiä ja monenlaisia tehtäviä. Osa lähtee ulkomaille perinteiseen lähetystyöhön, osa elää elämäänsä ihan normaalisti kotimaassaan, osa saattaa evankelioida suullisesti ja osa lähinnä elämäntyylillään. Osa ei evankelioi pätkääkään (tietoisesti!), eikä Jumalan valtakunta etene heitä moittimalla. Jos koko seurakunta on lähetetty, voi yksilö löytää itselleen sopivan tehtävän osana seurakuntaa. Jumala on luonut sinusta tietynlaisen: ole rohkeasti sitä mitä olet. Feikki on harvoin kaunista.

 

Vaikka lähetyskäsky on käskymuodossa, on taustalla ajatus siitä, että kyseessä on hyvä ja riemullinen uutinen: Jumala rakastaa ihmisiä ja haluaa heidän parastaan. Kyseessä ei ole ahdistava sanoma Jumalasta, joka haluaa latistaa tai kontrolloida ihmisiä.

 

Mikäli Jeesukseen uskovat ja seurakunnat eivät näe sanomaa ilosanomana, hyvänä uutisena, elämästä tulee ikävää suorittamista: ilosanomasta tulee taakka. Jos ihminen ei ole löytänyt armoa ja silti pakottaa itsensä evankelioimaan muita, on seurauksena usein rumaa jälkeä: luonnotonta toimintaa, ihmisten ahdistelua, moralisoimista ja vänkäämistä.

 

Olisi toivottavaa, etteivät ahdistuneet uskovat evankelioisi yhtään ketään ja etteivät ahdistavat seurakunnat kasvaisi. Hakematta mieleen tulevat Jeesuksen sanat: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!” (Matt. 23:15.)

 

Mikäli uskova sen sijaan on aidosti löytänyt Jumalan armollisena ja kaikkia ja kaikenlaisia ihmisiä rakastavana Isänä, on siihen perheeseen mielekästä kutsua muitakin mukaan. Kun uskova löytää armon ja oppii kunnioittamaan muita ja itseään ainutkertaisina ja kauniina ihmisinä, saa evankeliointikin uusia yksilön persoonan kanssa sopusoinnussa olevia muotoja.



Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!