Tiistai 19. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Eija
Julkaistu 5.12.2017 12:56

Erotatko empatian ja lähimmäisenrakkauden?

Jeesuksen sydän ei ollut kiveä, eikä hän toiminut pelkästään rationaalisen analyyttisesti. Evankeliumeissa kerrotaan, miten syvä liikutus valtasi hänet, kun hän näki Marian surevan kuollutta Lasarus-veljeään (Joh. 11:33). Toisessa kertomuksessa todetaan, kuinka hänellä tuli sääli hänen luokseen tulleita ihmisiä kohtaan (Matt. 14:14). Sääli ja myötätunto johtivat siihen, että Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista ja paransi ihmisjoukossa olleet sairaat.

 

Jeesuksella toisin sanoen oli kykyä empatiaan, ja se sai hänet toimimaan rakkaudellisesti. Hän oli tässä useimpien ihmisten kaltainen: tunnemme myötätuntoa, ja parhaimmillaan se saa meidät toimimaan toisen hyväksi.

 

Empatian ytimessä on kyky samaistua toiseen. Se on läheistä sukua lähimmäisenrakkaudelle, mutta toisin kuin empatia, Jeesuksen opettama lähimmäisenrakkausperiaate sisältää moraalisen velvoitteen toimia lähimmäisen parhaaksi. Empatiaan tällaista velvoitetta ei liity, mutta sisäisenä tunteena empatia voi auttaa lähimmäisenrakkauden toteutumista, sillä se vahvistaa motivaatiota toimia lähimmäisen hyväksi.

 

* * *

Tutkijat Elisa Aaltola ja Sami Keto ovat kirjoittaneet kirjan Empatia, myötäelämisen tiede (Into 2017). Taannoisessa Ylen radiohaastattelussa he totesivat, kuinka eettisen koodiston ja moraalin perustaksi on länsimaisessa moraalifilosofiassa usein ehdotettu järkeä. Silti myös toisenlaisia näkemyksiä on esitetty. Muun muassa filosofi David Hume (1711–1776) väitti, että moraali perustuu ensi sijassa tunteiden varaan. Viimeksi mainittu näkemys on saanut vahvaa tukea viimeaikaisesta tutkimuksesta.

 

Kristillinen näkökulma tuo tähän yhtälöön Jumalan ilmoituksen: sekä luonnollisen ilmoituksen että erityisen ilmoituksen eli Raamatun. Empatiakyky on Jumalan ihmiseen luoma ominaisuus, joka mahdollistaa yhteisöllisyyden, mutta lopulta vasta Raamatun ilmoitus valjastaa tämän ominaisuuden Jumalan tahdon mukaiseen elämään ja antaa moraalisen perustan.

 

Empatia ilman Raamatun antamaa moraalikoodia ja armahduksen tuomaa vapautta ei vielä vapauta itsekkyydestä.

 

* * *

Haastattelussa Aaltola ja Keto erottelivat useita eri empatian muotoja.

 

Niin sanottu projektiivinen empatia on hyödyllinen lasten kasvatuksessa. Se on sitä kun ”mennään toisen saappaisiin”. Voimme vaikkapa kehottaa henkilöä miettimään, ”miltä sinusta tuntuisi, jos sinä itse joutuisit kerjäämään”. Elisa Aaltolan mukaan ongelma on kuitenkin se, että me emme kuitenkaan osaa täysin mennä toisen saappaisiin. Pitäisi ensin tietää toisen ihmisen lähtökohdat, jotta voisimme tuntea ja tahtoa toisen asemassa. Edes silloin, kun menen kuukaudeksi elämään kadulle ja kerjäämään, en pääse toisen kerjäläisen saappaisiin. Se ei myöskään luo yhteenkuuluvuutta ihmisten kesken.

 

Simuloiva empatia on sitä, että kuvittelemme, miltä toisesta ihmisestä tuntuu. Siinä auttaa, kun tunnemme toista mahdollisimman hyvin, mutta silti mielikuvitustakin tarvitaan. Simuloiva empatia on hedelmällisempää kuin projektiivinen empatia, koska silloin yritämme ymmärtää toista. Silläkin on kuitenkin rajansa. Emme pääse esimerkiksi maahanmuuttajan pään sisään, joten älkäämme erehtykö väittämään, että tiedämme, miltä hänestä tuntuu saada kielteinen turvapaikkapäätös.

 

Kognitiivinen empatia ei heti edes vaikuta empatialta mutta liittyy muiden mielen välittömään havainnointiin. Reagoimme toisen kasvon nykäyksiin, eleisiin ja hajuihin vaistomaisesti, ilman sen suurempaa analysointia. Myös keinoäly ja esimerkiksi Facebook kykenevät jossakin määrin havainnoimaan ihmisen tunnetiloja. Se ei kuitenkaan anna moraaliin rakennusaineita. Esimerkiksi narsisti voi olla hyvä havainnoimaan toisen haavoittuvaisen tilanteen, mutta se antaa hänelle vain mahdollisuuden käyttää sitä hyväkseen.

 

Neljäs Aaltolan ja Kedon mainitsema empatian ulottuvuus, affektiivinen empatia, on resonointia toisen tunnetilojen kanssa – kuin kaislojen liikettä aaltojen mukana. Kun keskustelemme, nyökyttelemme toisiamme seuraten, ja jos joku kertoo, että ohimoon sattuu, läsnäolijat saattavat koskettaa omaa ohimoaan. Toisen ilo saa minussa aikaan iloa, ja toisen suru saa aikaan surua.

 

***

Moraalin ja lähimmäisenrakkauden näkökulmasta moniin empatian ulottuvuuksiin liittyy kuitenkin ongelmia. Esimerkiksi rasismilla on nähty olevan yhteys empatiaan: silloin se rajautuu vain omaan porukkaan, ja toiset rajataan ulkopuolelle.

 

Siksi tarvitaan reflektiivistä empatiaa eli empatian tunteiden arvioimista – muun muassa sen pohtimista, miksi koen myötätuntoa yhtä mutten toista kohtaan. Tällainen arviointi antaa ihmiselle eväitä muuttaa empatiaansa enemmän omien arvojensa mukaiseksi. Tämä empatian laji onkin hyödyllinen apu lähimmäisenrakkauden kehittämisessä. Siinä empatian herättämä tunne analysoidaan rationaalisesti kristillisen arvopohjan valossa, ja tästä seuraa toiminta. Tällöin me emme toimi vaistonvaraisesti.

 

Järkiperäinen empatian analyysi ei koskaan tapahdu tyhjiössä, vaan se rakentuu mielessämme suurten kertomusten ympärille. Suuri kertomus voi olla esimerkiksi kapitalismi, kommunismi, valistus tai kristinusko. Kristitty arvioi empatiaansa raamatullisen lähimmäisenrakkausopetuksen valossa, joten on tärkeä altistaa itsemme Raamatun opetukselle terveen seurakunnan kontekstissa.

 

Tällöin voimme olla Jeesuksen tavoin samaan aikaan empaattisia, alttiita auttamaan ja totuudellisia.



Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!