Tiistai 19. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Eija
Julkaistu 18.5.2018 10:15

Ei ole olemassa ”vain sanoja”

Sanat ilman tekoja ovat joskus onttoja, ja teot ilman sanoja jäävät toisinaan vaille merkitystä. Merkityksetöntä sanaa ei kuitenkaan ole olemassa, vaikka sen sanoisi vain itselleen yksinäisyydessä. Suomalaisessa ajattelussa sanojen rakentavaa tai hajottavaa voimaa on ollut taipumus vähätellä tyyliin ”ei haukku haavaa tee” ja ”puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa”. Tällaisten sanontojen viesti ei ole täysin linjassa Raamatun opetuksen kanssa.

 

Raamatussa on paljon puheeseen liittyviä kehotuksia. Sananlaskujen kirjassa (18:21) todetaan painokkaasti: ”Kielen varassa on elämä ja kuolema – niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.” Jeesus puolestaan totesi: ”Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.” (Matt 12:37.) Hän viittasi tässä yhteydessä siihen, että sanat kumpuavat sydämestämme ja ilmaisevat sen tilan.

 

Myös apostoli Jaakob näki sydämen ja kielen yhteyden, mutta korosti vaikutusta toiseenkin suuntaan. Hän lainasi Aristoteleen käyttämää kielikuvaa siitä, että kieli on kuin peräsin, jolla voi ohjata koko laivaa (Jaak. 3:2–6). Sanat eivät ole vain sydämen ajatusten tuloste, vaan niillä voi vaikuttaa sydämeemme ja siihen, miten ajattelemme.

 

Sanat ovat todellisuutemme rakennusainetta. Ne jäsentävät eri ilmiöitä aivoissamme ja liittävät niihin tunteita. Pieni lapsi alkaa ymmärtää omaa erillisyyttään vanhemmista osin juuri kielen avulla. Lasta puhutellaan hänen omalla nimellään ja lapsen ajatteluun jäsentyvät sellaiset käsitteet kuin ”sinä” ja ”minä”. Lapsen plastiset aivot mukautuvat ja muodostavat käsityksen hänestä itsestään sen perusteella, mitä ja miten hänelle puhutaan.

 

Aivojen mukautumiskyky ei kuitenkaan liity vain lapsuuteen vaan vanhempanakin muiden puhe ja oma puheemme luovat käsityksen itsestämme ja ympäröivästä todellisuudesta. Raamattu ei siis turhaan käsittele puhetta useassa eri yhteydessä. Ei ole olemassa ”vain sanoja”.

 

Samalla on kuitenkin torjuttava Uskon Sana -liikkeessä esiintyvä oppi ”positiivisesta tunnustuksesta”, jonka mukaan toiveiden ääneen tunnustaminen toteuttaa ne. Vastaavasti negatiivisten asioiden ääneen toistaminen uskotaan johtavan niiden toteutumiseen. Oppi menee harhaan siinä, että inhimillisten sanojen ajatellaan olevan kuin taikasanoja, jotka pakottavat Jumalan toteuttamaan kaikki toiveemme.

 

Tämä ei tarkoita, etteikö meidän muista syistä olisi hyvä pyrkiä eroon kyynisestä ja negatiivisesta puhetavasta.

 

Kristillinen puhetapaan sopii sanonta puhumisesta kieli keskellä suuta. Vaaroja on oikealla ja vasemmalla, kummassakin äärimmäisyydessä on vaaransa. Positiivisuus on tärkeää, mutta se tarvitsee rajoikseen nöyryyden ja totuuden. Oikein valitut sanat ovat lääke surevalle, mutta vaikenemisellekin on paikkansa. Vain kuunnellen voin oppia lisää. Puheen määrä ei korvaa laatua, mutta neuroottinen pahanpuhumisen pelko voi halvaannuttaa kielen silloin, kun pitäisi tuoda totuus julki.

 

Kuulostaako puheemme ja keskustelumme kristillisiltä? Tässä edistymisen ensimmäinen askel on huolehtia siitä, että ruokimme sydäntämme oikeilla asioilla. Toinen askel on se, että tunnustamme puheen voiman. Ei ole olemassa ”vain sanoja”.



Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!