Tiistai 19. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Eija
Julkaistu 4.10.2016 13:04

Asenteet puntarissa

Tanja Laulainen

Nettilehdessä oli pieni uutinen linja-autopalosta. Jutussa kerrottiin yllättäen käryämään alkaneesta autosta, joka pian syttyi palamaan ja takarenkaat räjähtivät. Kuljettaja evakuoi matkustajat ulos, jonka jälkeen hän lähti hakemaan apua ja sammutusvälineitä. 

 

Haastattelun antoi bussin kyydissä ollut nainen onnettomuuden jälkeen. Haastattelun viestinä oli valitus ja epäluulo kuskia ja linja-autoyhtiötä kohtaan: kuski ei ollut osannut toimia haastateltavalle mieleisellä tavalla. Haastateltava esitti myös epäilyksen, että ehkä ongelmia onkin ollut koko matkan ajan ja ehkä linja-autoyhtiö on tiennyt onnettomuuden mahdollisuudesta jo etukäteen. Haastattelussa kerrotaan onnettomuuden haiskahtavan siltä, että jotain on täytynyt olla ennakkoon tiedossa, ja tämä olisi pitänyt kertoa naiselle etukäteen.

 

Haastateltu nainen oli epäluuloinen ja närkästynyt, koska hän koki, että hänen oikeutensa eivät toteutuneet. Hämmästelin juttua siitä huolimatta, että iltapäivälehdet ja some ovat täynnä vastaavia päivittäin. Ehkä huomioin erityisesti tuon uutisen, koska kuulin vähän toisenlaisen kertomuksen tapahtuneesta. Isäni nimittäin saapui ensimmäisten joukossa suoraan onnettomuuspaikalle ja aloitti pitkällä vapaapalokunnan esimieskokemuksellaan sammutustyöt. Pian paikalle saapui myös vapaapalokunta. Vapaaehtoiset auttajat hoitivat onnettomuustilanteten reippaasti, ja uusi linja-autokin löytyi kuljettamaan matkalaiset määränpäähän ilman henkilövahinkoja. Myös linja-autoyhtiö pystyi korjaamaan tilanteen nopeasti ja tilattu retki pääsi jatkumaan valitettavasta ja ennakoimattomasta onnettomuudesta huolimatta. Samaa mieltä olivat myös tuon nettilehden uutisen alle kommentoineet muut asianosaiset. Todellisuudessa onnettomuudesta rakentui positiivinen kokonaiskuva nopeasta avusta ja aktiivisesta toiminnasta, vaikka onnettomuus olikin harmillinen.

 

Kiinnitin huomioni varsinaisen uutisen sävyyn ja kärkevään asenteeseen. Jäin miettimään: Mistä lähtökohdista käsin suhtaudumme ympäristöömme ja elämään yleensä? Miten asenteet rakentuvat kaikesta ympärillämme tapahtuvasta? Rakennammeko mielipiteitä värittyneille ennakkoluuloille ja epäilyksille? Ja olemmeko liian nopeasti valmiita uskomaan pahaa muista ihmisistä. Odotammeko, että juuri minun toiveeni toteutetaan vai yritämmekö itse toimia muiden hyväksi?

 

Asenteillemme on varmasti olemassa useimmiten monia syitä. Elämäntilanteemme ja taustamme vaikuttavat niiden rakentumiseen. Oman kasvun ja kasvuympäristön lähtökohdat luovat pohjaa perusturvallisuuden, onnistumisen ja epäonnistumisen tunteille. Taustamme siis raamittaa käsityksiämme elämän mahdollisuuksiin, tulevaisuuteen ja toivoon. Ihmisenä ja persoonana kasvaminen on kuitenkin mahdollista myös asenteiden alueella.

 

Rakkauden kaksoiskäsky "Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” osoittaa meille mallin oikeanlaisesta suhteesta Jumalaan ja muihin ihmisiin. Asenteet ja mielipiteet saavat oikeammat mittasuhteet, kun arvioimme niitä samassa suhteessa kuin toivoisimme meitä itseämme kohdeltavan. Terve positiivinen asenne suhteessa elämään ja muihin ihmisiin tekee elämästämme mielekkäämmän.

 

Ehkä jo tänään voisimme ajatella, millaisen ihmisen lähellä on miellyttävää ja mukavaa olla? Millaiset asenteet ohjaavat omaa suhtautumistani? Ja millaisia pieniäkin kasvun tavoitteita asenteilleni voisin asettaa? Ehkä näin voisimme saada omista ja läheistemmekin päivistä aurinkoisempia ja iloisempia.



Jaa
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
Lääkäri, joka ei pelännyt puhua
Merkityksellisyys luo perustan työmotivaatiolle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!