Lauantai 24. elokuuta.
Nimipäivää viettää Perttu, Bertel, Bertil, Berta
Julkaistu 23.2.2016 09:31

Quadragesima 2016

Markku Ojaniemi

Vaikka onkin laskiaisen ja pääsiäisen välinen paastonaika, muistuttaa ystäviemme meille kattama illallispöytä ruokien puolesta lähinnä Belsassarin pitoja. Tämä on yksi osoitus siitä, että yleiseen kristilliseen perinteeseen kuuluva 40 päivän paastonaika ei ole vakiintunut helluntailiikkeeseen kovinkaan vahvasti.  Näyttää siltä, että anabaptistinen vaitonaisuus paastoa kohtaan elää vahvasti suomalaisessa helluntaitraditiossa. Tämä on ehkä hieman yllättävää, sillä äkkiä ajatellen paaston luulisi soveltuvan melko luonnollisesti helluntailaiseen eetokseen, jossa painotetaan henkilökohtaista pyhyyselämää ja maailman hylkäämistä. Lisäksi paasto liittyy läheisesti meille tärkeään rukoukseen ja varhainen traditio liittää paastoamisen hengelliseen voimaan ja riivaajien ulosajamiseen (Mark. 9.29). Myös helluntailaisten suosikkikirkkoisä Tertullianus liputtaa väkevästi paaston puolesta.

 

Olisiko niin, että helluntailainen hengellisyys painottaa niin vahvasti näkymätöntä ja yliluonnollista, että siinä ei jää ihmisen fyysiselle olemukselle muuta kuin sivustakatsojan rooli? Paasto edellyttää ihmiskuvaa, jossa sielu, sydän, henki, mieli ja ruumis muodostavat yhden erottamattoman kokonaisuuden. Tällainen näkemys mahdollistaa ruumiin sisällyttämisen hengellisyyteen, jolloin myös paastoaminen on hengelliseen elämään luonnollisesti kuuluvaa toimintaa. Paastossa fyysinen olemus ilmentää sitä, mitä koko ihminen kaipaa.  

 

Vanhassa testamentissa paasto liittyi muiden merkitysten ohella Messiaan odotukseen ja lupausten täyttymiseen. Odotus täyttyi Jeesuksessa, kun Israelin pakkosiirtolaisuus tuli lopulliseen päätökseensä. Jeesus kuitenkin sanoi evankelistojen mukaan: ”Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat” (Mark 2.20). Paastoaminen ei siis päättynytkään Kristuksen tuloon, vaan hän tarkoitti sen jatkuvan kuolemansa jälkeen. Elämä Kristuksessa ei kuitenkaan ole jatkuvaa asketismia, sillä Kristus on tullut, mutta se ei ole myöskään jatkuvaa juhlaa, sillä odotamme hänen paluutaan. Elämme Kristuksen läsnäolon ja odotuksen välisessä jännitteessä, vuoroin juhlien, vuoroin paastoten.

 

Paasto ei ensisijaisesti keskity meihin itseemme. Emme paastoa tehdäksemme jotain Jumalalle tai saadaksemme häneltä jotakin. Paasto suuntautuu poispäin itsestämme. Me rukoilemme ”anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme” ymmärtäen, että Jumala on se, joka antaa meille kaiken elämään tarvittavan. Pidättäytyessämme paastossa osasta tätä leipää, me tunnustamme ja muistutamme itseämme siitä, että olemme myös ajallisessa elämässämme täysin riippuvaisia Jumalan elämää ylläpitävästä voimasta ja rakkaudesta. Olemme myös kipeästi tietoisia maailmassa vallitsevasta epäoikeudenmukaisuudesta, pahuudesta ja hädästä. Jumala näkee ihmisten hädän ja kurjuuden ja paastoaminen johdattaa meitä näkemään ja kokemaan sen hänen kanssaan. Profeetta Jesajan tavoin maailman nykytilanne on meille kutsu oikeaan paastoon, jossa kärsimme kärsivien kanssa ja myös toimimme kaikkea epäoikeudenmukaisuutta vastaan (Jes. 58).

 

Kristillinen paasto on kauttaaltaan Kristus-keskeistä. Paastotessamme muistamme Kristusta, erityisesti hänen ihmiseksi tulemistaan ja kärsimystään. Siinä myös samaistumme siihen, miten hän ”tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon”. Paastossa seuraamme Herraa tietäen, että ”emme elä ainoastaan leivästä” (Matt. 4.4).

 

Siunattua paastonaikaa!



Jaa
Myyntityössä on oltava valmis sitoutumaan asiakkaaseen
Muuttunut mies muuttamassa muutoksen keskelle
Brasiliasta Pohjolaan
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!