Yhdessä vai erikseen?

Yritysmaailma puhuu kehittymisen suuntaviivoja hahmottaessaan visiosta, kristilliset toimijat taas hengellisestä näystä. Vaikka ne kommunikoivat eri sanoilla, niiden sisältö on kuitenkin sama. Molemmat tarkoittavat oman tehtävän ja omien päämäärien selkeyttämistä sekä mitattavien tavoitteiden asettamista vision tai näyn saavuttamiseksi.

Samalla toimijalla voi olla vain yksi näky. Jos näkyjä on useita, se johtaa väistämättä organisaation tai seurakuntayhteisön asteittaiseen hajoamiseen. Samalla se kertoo siitä, että käsitys ydintehtävästä ei ole ajan tasalla.

Useiden näkyjen yhteisöt vetävät voimavaroja moniin eri suuntiin. Jos yhtä yhteistä näkyä ei löydy, on seurauksena paikallaan pysyminen tai yhteisön hajoaminen. Tässä tapauksessa on johdonmukaista kysyä: kuka voittaa? Vastauskin on yksinkertainen: kilpailija.

Seurakunnissa ja yhteisöissämme saatetaan usein sekoittaa näky ja menetelmät. Näyn tulee olla yksi ja yhteinen siitä huolimatta, että toimintatavat muuttuvat eri toimintaympäristöissä. Työmaa, jossa tehtäväämme suoritamme, supistuu jatkuvasti maailman kutistuessa. Siksi viereisillä työmailla saattavat olla käytössä hyvinkin erilaiset toimintatavat. Tarpeiden tunnistaminen ja yhteinen näky varmistavat kuitenkin parhaan lopputuloksen. Onnistuneen työnteon ja sen menetelmien toimivuuden paljastaa aina hedelmä.

Vanha tarina kertoo iltapimeällä avaimensa hukanneesta etsijästä. Hän sai kohta avukseen toisen, ja yhdessä he olivat hetken päästä haravoineet koko katulampun valaiseman alueen. Tuloksettoman etsimisen päätyttyä apulainen halusi tarkentaa avaimen putoamispaikkaa. Siihen avaimensa kadottanut vastasi, että tuonnehan ne pimeään putosivat, mutta kun tässä on valoisampi kohta etsiä.

Myös näkymme saavuttamisen esteenä on usein se, että emme ole lähteneet ulos omalta mukavuusalueeltamme. Näyn jakaminen ja sen yhteiseksi saattaminen ei ole helppoa mutta palkitsee.

Kaikki uusi ei suinkaan ole huonoa. Joskus se on jopa ainoa mahdollisuus uudistua. Olisiko yhteyden rakentaminen kuitenkin parempi vaihtoehto? Projekti vaatii työtä ja halukkuutta kaikilta osapuolilta, mutta olisiko se sittenkin vaivan arvoista. Näin säilyisi se arvokas karttunut pääoma, jota ei yhden sukupolven aikana voi kerätä ja jota ilman jotain työstämme jää uupumaan. Paavali muistuttaakin yhteyden merkityksestä: ”Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin.”


Kari Ketoja

Kirjoittaja on Kotkan helluntaiseurakunnan paimen ja Syyspäivien isäntä.