Vainotut Jumalan sydämellä

Pitkään Pohjois-Korea, Kiina, Kuuba ja Neuvostoliitto olivat uskonnollisen syrjinnän näyteikkunoita. Vuoden 1989 jälkeen kristittyjen vainojen painopiste on siirtynyt maihin, joissa islam on valtauskontona. Diskriminointia ja marttyyriutta esiintyy kuitenkin myös hindulaisissa ja postkommunistisissa yhteiskunnissa sekä valtioissa, joissa kristillinen valtakirkko syrjii esimerkiksi evankelisia kristittyjä. 

Helluntailaisen uskonnonvapauskomission (PCRL) sihteeri Rauli Lehtonen on todennut, että uskonnollinen syrjintä on lisääntynyt pandemian aikana evankelisia kristittyjä ja varsinkin helluntailaisia kohtaan, esimerkiksi Venäjällä, Valko-Venäjällä, Kaukasian alueella, Kiinassa ja maissa, jotka lukeutuvat islamin valtapiiriin.

      "Olisiko mahdollista tehdä jotain heidän hyväkseen?"

Observatory on Intolerance and Discrimination Against Christians in Europen sekä OSCE:n (Organization for Security and Cooperation in Europe) viimeaikaiset raportit vahvistavat olettamusta, että kristittyjen syrjintä on muuttumassa trendiksi Euroopassa. Ne toteavat, että kristofobiset tapaukset ovat vuodesta 2008 vuoteen 2019 lisääntyneet 258 prosentilla, ja että kristittyjen vastainen ilkivalta ja tuhotyöt ovat vuosien 2017–2018 aikana kaksinkertaistuneet maanosassamme. 

Ongelmaa korostaa vielä se, että esimerkiksi kristillisen elämänkatsomuksen valinneet muslimit joutuvat yhä useammin vainon kohteeksi myös Pohjoismaissa. Samanaikaisesti vaientamisen kulttuuri tuntuu rantautuneen estäen mediaa tiedottamasta kasvavasta ilkivallasta kristittyjä kohtaan. 

PCRL arvioi, että yli 210 miljoonalta kristityltä kielletään YK:n ihmisoikeusjulistuksen takaama uskontovapaus noin 140 valtiossa, ja että tilastollisesti yli 90 kristittyä tapetaan uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi – joka vuorokausi. 

Meidän tulisi tiedostaa, että evankelioimattomat kansat ja vainotut kristityt elävät suurin piirtein samoilla alueilla, samoissa maissa – syrjittyinä ja unohdettuina. Olisiko mahdollista tehdä jotain heidän hyväkseen? Voisimmeko erottaa jotain omastamme saavuttamattomien kansojen ja kärsivien kristittyjen hyväksi? Meidän tulisi kulkea heidän rinnallaan ja käydä tapaamassa heitä, ettei meidän eräänä päivänä tarvitse kysyä: Herra milloin me näimme sinut..? 

Marko Selkomaa 

Kirjoittaja on Avainmedia Lähetysjärjestö ry:n toiminnanjohtaja.