Rohkaisevat sanat oikeaan paikkaan kantavat pitkälle. Toisaalta ajattelemattomat negatiiviset palautteet lannistavat ja voivat ohjata väärään suuntaan. Moittiminen toimii negatiivisena peilinä. Se syö voimavaroja eikä auta kasvamaan oikeaan suuntaan, vaikka näin tarkoitus olisikin. Siksi isien ja äitien onkin tärkeä ymmärtää sanojensa voima.
Oikealla hetkellä lausutut vahvistavat sanat nostavat lapsen ja nuoren itsetuntoa. Joskus ne saattavat koskettaa ajankohtaista ja kipeää aihetta ja osua juuri sopivaan kohtaan. Esimerkiksi ulkonäköpaineet helpottuvat, ja nuori kykenee hyväksymään itsensä. Tai koululainen saa voimaa kamppailussaan heikon oppiaineen kanssa.
Positiiviset, oikeaan aikaan annetut palautteet ovat itsetunnon ja persoonan kehittymisen rakennuspalikoita. Samalla ne palvelevat suojana ja sisäisinä rajoina. Ne antavat myös pohjan jämäkkyystaidoille, joilla lapsi oppii puolustamaan itseään.
Samalla tavalla puolisoiden toisilleen lausumilla sanoilla on suuri merkitys. Ne ilmaisevat keskinäisen suhteen todellisuutta. Sanoilla rakennetaan tunnesidettä puolisoiden välillä, vahvistetaan itsetuntoa ja molemminpuolista hyväksymistä.
Puoliso jos kuka tuntee myös toisen heikot ja haavoittuvat alueet. Vahvistavat sanat juuri näille alueille antavat erityistä voimaa arkeen. Keskinäinen tuki ja ymmärrys elämän murrosvaiheissa tekevät avioparista vahvan yksikön.
Raamattu on täynnä rohkaisua ja hyväksymistä. Sieltä löytyy vahvistavia sanoja Jumalan lasten elämään – usein oikeaan aikaan juuri sille elämänalueelle, jossa kipuillaan. Jumalan sana myös puhdistaa mielen negatiivisuutta ja korjaa aikaisemmin saatua leimaavaa palautetta.
Onneksi meillä on lähde, joka voi Pyhän Hengen avulla korjata myös lapsuuden kielteisiä kokemuksia ja vääriä rakennuspalikoita. Läheiset ystävät ja uskovien yhteisö voivat palvella näiden vahvistavien sanojen lausujina. Kun pysähtyy hetkeksi toisen ihmisen saappaisiin, osaa paremmin antaa hänelle sopivat rohkaisun sanat.
Voisiko rakentavien ja vahvistavien sanojen voimaa kylvää myös seurakuntayhteisöihimme ja helluntailiikkeeseemme? Voisimmeko keskittyä enemmän positiivisiin ja voimaannuttaviin asioihin? Tällä tavalla ohjaisimme lapsemme ja nuoremme rakastamaan hengellistä kotiaan ja sitoutumaan siihen. Samalla omakin asenteemme olisi Kristuksen ruumista kunnioittava.
Moittimisen aiheita aina löytyy, mutta mistä löytyvät sanoilla rakentajat. Jospa palaute olisi aina sellaista, jossa on ratkaisuehdotus mukana ja palautteen antaja tarjoutuu myös itse auttamaan asioiden korjaamisessa.
Usko Katto
Kirjoittaja on Tampereen helluntaiseurakunnan johtaja.