Lauantai 20. huhtikuuta.
Nimipäivää viettää Lauha, Arla

Vaalitelttoilla opittua

Tärkeintä on aina yhden ihmisen kohtaaminen ja hänen kuuntelemisensa, Tomi Kuosmanen kirjoittaa.
Tärkeintä on aina yhden ihmisen kohtaaminen ja hänen kuuntelemisensa, Tomi Kuosmanen kirjoittaa.

19.2.2024 | Herra siunatkoon maamme uutta presidenttiä! Viime kuukaudet Suomessa on eletty vaalihuumassa. Ehdokkaiden mainoksia on pulpahdellut silmillemme joka nurkan takaa, eikä niihin somessakaan ole voinut olla törmäämättä. Tärkeä osa vaalityötä on ollut taas vanha kunnon ehdokkaiden ja tukijoukkojen jalkautuminen kansan pariin. Ehdokkaiden väriä liiveineen tunnustavat vaalityöntekijät ojentelivat esitteitä, tarjoilivat kahvia, makkaraa ja lettuja sekä kohtasivat ihmisiä keskustellen. Jotkut kaiuttivat sanomaansa megafoninkin voimin.  

Mutta mikä tämän kaiken mahdollisti? Yksi vastaus ovat vapaaehtoiset, jotka uskovat aatteeseen. Jälleen tuhannet ja tuhannet vapaaehtoiset jaksoivat viikosta toiseen jalkautua kaduille ja toreille kelissä kuin kelissä. Ihaillen seurasin vapaaehtoisten intoa, sitoutumista ja uhrautumista täällä Kontulassakin. Samoja uskollisia henkilöitä olen tavannut kunnallisvaalien ja eduskuntavaalien aikaan ja pian varmasti eurovaaleissakin.  

 

 

       Olen löytänyt evankelioinnin ilon uudelleen.

 

Joitakin vuosia sitten sain olla mukana muutamissa vaaleissa ja tutustua poliittiseen toimintaan sisältäpäin. Porukalla tehtiin ja mentiin voimia ja varoja säästelemättä. En voinut olla ihmettelemättä menossa mukana olleiden vapaaehtoisten motivaatiota. Monet heistä olivat tehneet työtä vuosikymmeniä, vaaleista vaaleihin. Itse koin kuitenkin sisäistä ristiriitaa elämässäni ja kutsumuksessani. Olin aatteen vuoksi valmis uhraamaan paljon ja kohtaamaan ihmisiä, joille halusin kertoa poliittisista näkemyksistä. Se sai minut miettimään, mitähän Suomessa tapahtuisi, jos seurakunnat olisivat samalla innolla tavoittamassa ihmisiä turuilla ja toreilla? Mietin samaa myös omalla kohdallani. Miksi en olisi valmis menemään evankeliumin kanssa sinne, missä ihmiset ovat, kun olen valmis tekemään sen poliittisen aatteen vuoksi?    

Palasin pastorin työhön noin kolme vuotta sitten. Olen koettanut soveltaa joitakin vaaliteltoilta saamiani oppeja seurakuntatyössä. Jalkaudumme Metrokappeli-seurakuntana viikoittain kansan keskelle evankeliumin asialla. Tarjoamme lettuja ja keskustelemme ihmisten kanssa mutta ilman megafonia. En millään malttaisi olla näistä tilanteista pois. Olen löytänyt evankelioinnin ilon uudelleen. Tärkeintä on aina yhden ihmisen kohtaaminen ja hänen kuuntelemisensa.  

Mitäköhän Suomessa tapahtuisi, jos seurakunnat saisivat uusien ihmisten saavuttamiseksi samankaltaisen innon ja periksiantamattomuuden, jota poliittisten puolueiden vapaaehtoisilta löytyy? Meillä on kuitenkin maailman tärkein sanoma, jota saamme välittää. 

 

Tomi Kuosmanen 

Johtava pastori 

Metrokappeli, Kontula 



UUTISET