Seurakunnan uudistaminen puhuttaa. Niin tärkeitä kuin keskustelut seurakuntakulttuurin kehittämisestä ovatkin, usein niistä unohtuu kulttuurin syvempi taso. Kulttuuri ei nimittäin ole vain tapoja ja käytänteitä vaan ennen kaikkea niiden takana vaikuttavia arvoja.
Arvot näkyvät muun muassa siinä, mitä asioita pidetään tärkeinä ja tavoittelemisen arvoisina sekä millaista ihmis- ja jumalakuvaa sekä mallia elämästä Jumalan yhteydessä välitetään.
Millaisille arvoille uuden sukupolven seurakuntaa sitten kannattaisi rakentaa?
Lapsemme ja nuoremme elävät globaalissa maailmassa, jossa muutos on jatkuvaa ja tulevaisuus epävarmaa. He etsivät identiteettiään suosiota mittaavassa somemaailmassa ja haaveilevat tulevaisuudesta ilmastonmuutosuhan, taloudellisen epävakauden ja kristinuskon marginalisoitumisen keskellä. He ovat vain yhden klikkauksen päässä kaikesta ihmiskunnan keräämästä tiedosta: totuudesta ja valheesta, elämää rakentavista ja sitä tuhoavista malleista. Heille koko maailma on auki, mutta samalla yhä useampi on siellä yksin.
Seurakunta ei voi olla kupla, jonka sisälle paetaan maailman pahuutta. Kuitenkin se voi olla turvapaikka, jossa lapsi ja nuori varustetaan elämään Jumalan lapsena tässä ajassa.
Turvapaikka rakentuu ennen kaikkea rakkauden, läpinäkyvyyden ja turvallisuuden arvoille. Siellä jokainen saa kokea olevansa rakastettu juuri sellaisena kuin hän on. Siellä piireihin pääseminen ei edellytä kuvauksellista ulkonäköä, sulavia small talk -taitoja eikä suuria Instagram-tilin seuraajamääriä. Turvapaikkaan saa tulla Hengen palossa ja epäuskon syövereissä, onnistuneena ja epäonnistuneena. Siellä saa näyttää aidot tunteensa ja kysyä vaikeita kysymyksiä. Olla eri mieltä ilman leimaamista ja vastakkainasettelua.
Turvapaikassa ihminen saa olla pieni ja Jumala suuri. Siellä muistutetaan Jumalan rakkaudesta, kaikkivaltiudesta ja hyvästä suunnitelmasta, joka on tulevaisuuden uhkakuvia suurempi. Siellä lapsi ja nuori voi nähdä esimerkkejä aidosta ihmisyydestä, rakkautena vaikuttavasta uskosta ja sellaisesta jumalasuhteesta, joka kantaa niin voittojen kuin tappioiden keskellä ‒ ikuisuuteen asti. Siellä uusi sukupolvi oppii janoamaan Pyhää Henkeä ja rakastamaan Raamattua ja sitä kautta erottamaan kaikesta tietotulvasta hyvän ja rakentavan.
Uuden sukupolven seurakunta ei ole ensisijaisesti trendikkäitä käytänteitä vaan turvallinen ilmapiiri. Siellä jokainen voi kokea yhteyttä Jumalan ja ihmisten kanssa ‒ ilman naamareita.
Elina Rautio
Kirjoittaja on Aikamedian aikakauslehtien toimituspäällikkö.