27.11.2023 | Lähetystyössä pitkään mukana ollut tiivisti opetuslapseuttamisen siihen, että on tarpeeksi pitkään ja tarpeeksi lähellä ihmistä. Tuo lähetyskäskyynkin perustuva kristityn perustehtävä on siis mahdollista toteuttaa, jos toisesta ihmisestä tulee lähimmäinen. Lisäksi tällaisessa ihmissuhteessa yhteisen matkan tulisi kulkea kohti Kristusta. Silloin tapahtuu Paavalin urheiluvertauksin (1. Kor. 9:24–27) kuvaama opetuslapseksi kasvu.
Opetuslapseuttamisen tuloksena odotetaan hengellisesti kasvanutta kristittyä, joka kykenee tuottamaan lisää Jeesuksen opetuslapsia. Odotus on aito ja oikea, mutta miten tällaiseen tulokseen on mahdollista päästä? Tulisiko järjestää lisää opetuslapseuskouluja tai -kursseja? Pitäisikö kirjoittaa muistiin seurakunnan opetuslapseuspolku? Niin hyviä kuin tällaiset työkalut voivatkin olla, jäävät ne helposti strategioiksi tai systeemeiksi.
Kysymys on lopulta luonteeltaan hyvin henkilökohtainen: kuka seuraa minua, ja ketä minä seuraan? Onko kristityn elämässä tarpeeksi tilaa ja rajapintaa syvällisille ihmissuhteille? Ovatko nämä ihmissuhteet luonteeltaan opetuslapseuttavia, ja onko niissä moninkertaistuva voima?
Paavali kantoi sydämessään niin suurta huolta ja vastuuta Timoteuksesta, että heräsi yöllä rukoilemaan hänen puolestaan. Timoteukselle Paavali toimi rohkaisijana, puolestapuhujana, esimerkkinä ja opettajana (2. Tim. 1:1–6). Tällaiset ihmissuhteet ovat yhä mahdollisia ja niille on suuri tarve. Ne ovat luonteeltaan hyvin arkisia, ja ytimessä on se, että näkee toisessa potentiaalin ja on valmis panostamaan siihen.
Opetuslapseuttamiseen kykenee jokainen, joka sydämestään haluaa seurata Jeesusta. Sen mallintaminen on suurenmoinen lahja kenelle tahansa. Paavalikin myönsi olevansa keskeneräinen mutta rientävänsä intohimoisesti kohti määränpäätä.
Onko käynyt niin, että opetuslapseuttamisesta on tullut seurakuntien keskellä oppiaine tai epäselvää pyhitykseen pyrkyröintiä? Voisiko tämän tilalle tulla syvällinen ymmärrys Jumalan halusta kohdata ihminen ja kasvattaa häntä Kristuksen kaltaisuuteen? Jospa kristityn osa Jumalan työssä onkin kulkea vierellä ja puhua hyvää Jeesuksesta.
Jumalan missio on pelastaa ihmiskunta, ja hän valitsi tehdä tämän yhteistyössä seurakuntansa kanssa. Jeesuksen opetuslapset kautta aikojen ovat ymmärtäneet mission moninkertaistuvan luonteen niin hyvin, ettei ilosanoma ole pysähtynyt minkään sukupolven kohdalla. Nyt yhteisöllisen kulttuurin murennuttua länsimaissa on nähtävä yhä enemmän vaivaa, että sydämet pysyvät auki lähimmäistä varten. Siinä on opetuslapseuden riemu ja haaste.
Juha Lehtonen
Kirjoittaja on Fidan lähetystyön yksikön päällikkö.