Takaisin ”muinaisille teille”

Ylen sivulla siteerattiin Sitran Megatrendit 2020 -raporttia ja muistutettiin, että ”enää ei ole toivoa, että maailma pysyisi nykyisellään. Vanhasta toivosta on syytä luopua.” Kenellekään ei varmasti ole jäänyt epäselväksi, että maailma muuttuu ja vauhdilla. Hitaampia ihan hirvittää, kuulee joskus sanottavan.

Toivo, joka kristityillä on, on kuitenkin ajaton ja ikuinen eikä ole riippuvainen muutoksista ympärillämme.

Dramaattistenkin muutosten keskellä kristillinen seurakunta ei saa kadottaa omaa identiteettiään eikä missiotaan. Uhkana on mukautua liikaa ympärillä näkyvään ja koettavaan. Tähän meitä ohjaa joskus se, että koemme olomme hankalana, kun edustamamme maailmankuva ja arvot enenevästi erkaantuvat ympäröivän yhteiskunnan maailmankuvasta ja arvoista.

Raamattuun Jumalan sanana uskova kristitty on tässäkin tilanteessa tietoinen, että kotimaamme ei ensisijaisesti ole se, joka mainitaan passissa, vaan se on taivaallisissa. Aikamme täällä on vain läpikulkua kohden lopullista päämäärää, joka Jumalan aikataulun mukaan kerran avautuu eteemme. Tällainen Hengen synnyttämä ikuisuuden todellisuus sydämissämme johtaa meidät arkielämän keskellä aktiiviseen ja kaikkia siunaavaan elämäntapaan, johon Jeesus meidät kutsui lähetyskäskynsä kautta. Samalla se synnyttää sydämiimme Pyhän Hengen vaikutuksesta odotuksen ja rukouksen, että saisimme vielä kokea Jumalan voimallisen ilmestymisen kansamme keskellä sille pelastukseksi.

Moni on kuitenkin väsähtänyt tai pettynyt viime vuosikymmenien kokemuksiin ja kehitykseen seurakunnissa. Muutosta on etsitty monin tavoin ja malleja on haettu maan ääristä. Suunta on kuitenkin edelleen sama.

Mitäpä jos tässä tilanteessa unohtaisimme monimutkaiset, väsyttävät ja vieraatkin mallit ja metodit. Lakkaisimme nojautumasta uuteen tai vanhaan seurakuntakulttuuriin ja palaisimme yksinkertaiselle tielle. Vieläkö meille kelpaisi Jumalan valtakunnan ”muinaiset tiet”?

Siitäkin huolimatta, että ajatukseni kuulostaa kliseeltä, tiedän, että Jumalan kohtaaminen Pyhän Hengen kautta Sanassa ja rukouksessa yksin ja yhdessä muiden uskovien kanssa on avain kaikkeen siunaukseen, joka Jumalalta tulee. Muita teitä ei ole. Olisiko aika sydämestämme parannusta tehden etsiä jälleen Jumalan tahdon toteutumista omassa elämässämme ja seurakunnissamme?

Tarvitsemme kipeästi Jumalan yliluonnollista ilmestymistä maassamme. Muutos ei tule edes uskonnollisen ”lihan ja veren” voimalla vaan Pyhän Hengen kautta. Konstit on jo kokeiltu. Palaisimmeko sittenkin ainoalle elävän veden lähteelle, joka Kristuksen ristin voiton kautta voi vieläkin virrata maahamme?

Armon ja Hengen täyteistä uutta vuotta 2020!

Petri Mäkilä