Tiistai 5. maaliskuuta.
Nimipäivää viettää Laila, Leila

Sydämiin vuodatettu, arkeen ajastettu

Palavan pensaan puhe on yhä ajankohtainen, Markku Tuppurainen kirjoittaa.
Palavan pensaan puhe on yhä ajankohtainen, Markku Tuppurainen kirjoittaa.

27.12.2023 | Raamattu puhuu monista ihmisistä, joiden elämään Jumala sai ilmestyä ja joiden elämän suunta muuttui. Mooses oli yksi heistä. Arjen askareiden keskellä hänet pysäytettiin, ikään kuin nollatiin ja suuntaa vaihdettiin. 

Palavan pensaan puhe on yhä ajankohtainen. Vaikka on sydän Herrassa ja alttiuden kengät jalassa, saattaa kuulla Jumalan äänen: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jolla seisot, on pyhä maa.” Silloin on aika laittaa sivuun omat agendat ja suunnitelmat. Kun Jumala puhuu, se on todella vakavaa, mutta kun hän ei enää puhu, se on vielä vakavampaa. Jumalan sanat Moosekselle ja meille ovat tänään nämä: minä tarvitsen sinua, haluan käyttää sinua ja sytyttää sydämesi tulellani.

 

 

       Jonkun täytyy palaa, jotta muut voivat syttyä.

 

Voimalauseeni on ollut, että jonkun täytyy palaa, jotta muut voivat syttyä. Sydän, joka palaa Jumalan tulesta, huokuu rakkautta, joka aina haluaa antaa parhaansa. Siinä on taivaallista valoa, joka karkottaa kaikenlaista pimeyttä. Siinä on lämpöä, joka voittaa kovan ja kylmän sydämen. Paavali julisti roomalaisille: ”–– mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” 

Millaista on Jumalan rakkaus? Se on uhrautuvaa. Jumala antoi poikansa syntiemme tähden, ja hän vaikuttaa meissä samaa mielenlaatua. Jumalan rakkaus on armahtavaa ja laupiasta – jotakin, mitä aikamme kipeästi kaipaa. Hänen rakkautensa on elävää, eikä ilmene vain sanoissa vaan voimassa. Kun Paavali julisti Thessalonikissa, ihmiset kuuntelivat tarkasti ja sanoivat: ”Teidän elämäntapanne ja Jumalan ihmeitä tekevä voima saivat meidät vakuuttumaan siitä, että sanat, jotka puhutte, ovat totisesti Jumalan sanoja” (1. Tess. 1:4–6). 

Yksi esimerkki ihmisestä, joka palaa Jumalan tulta, oli Henri Dunant. Juhannuksena 1859 italialaiset yhdessä ranskalaisten kanssa taistelivat vapauden puolesta. Sveitsiin matkannut kristitty mies, joka oli jo varhain saanut sydämelleen heikkojen auttamisen, tuli keskelle taistelurintamaa ja näki paljon haavoittuneita. Hän ymmärsi tehtäväkseen auttaa, unohti itsensä ja päämääränsä ja jäi palvelemaan. Kodit avautuivat, kirkot, luostarit ja koulut muutettiin sairaaloiksi. Näin sai alkunsa Punaisen Ristin työ, joka tunnetaan ympäri maailmaa. Yhden täytyi palaa, jotta muut voivat syttyä. 

Elävä uutinen sanoo: Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu” (Room. 5:5).  

 

Markku Tuppurainen 

 

Kirjoittaja on Seinäjoen Helluntaikirkon johtava pastori.



UUTISET