Oppimisen ilo

Viime aikoina on keskusteltu useista helluntaiherätystä ajankohtaisesti kipeästikin koskevista asioista. Miten saisimme käännettyä paikallaan polkevan toiminnan kukoistukseen? Miten elinvoimaisuus pääsisi paremmin esiin ja vahvistamaan toimintaamme? Miten nuoria saadaan mukaan tai uusia vapaaehtoisia palvelemaan? Mitä meidän pitäisi tehdä saavuttaaksemme tai kasvaaksemme? Nämä kysymykset tuntuvat usein kiertyvän oppimisen ympärille.

Yksi vanhemmuuden parhaita asioita on lapsen oppimisen seuraaminen. Hänen uteliaisuutensa kaikkiin uusiin asioihin on kyltymätöntä. Kysymyksiä laidasta toiseen sinkoilee vanhempien tai muiden lähellä olevien aikuisten vastattavaksi. Uudet asiat, kokemukset, sanat, tekemiset ja opittavat aiheet kiinnostavat. Mielenkiinto tietää ja pohtia on vahva. Uudet asiat tuottavat riemua, vaikka joskus tosin kasvamisen epävarmuutta ja kipuakin. Mutta useimmiten oppiminen on ilo, kasvua tapahtuu ja uutta opitaan päivittäin.

Miten tämän oppimisen tuoreuden, muutosvalmiuden ja oppimista seuraavan ilon saisi säilytettyä läpi aikuisuuden? Mitä Jeesus mahtoikaan tarkoittaa lasten kaltaisella taivasten valtakunnalla? Ehkä tuo Jeesuksen kertoma esimerkki lapsista voisi sisältää myös oppimisen iloa sekä ihmettelyn taitoa.

Koulutuksen arviointikeskus määrittelee oppimaan oppimisen kyvyksi ja haluksi ottaa vastaan oppimishaasteita, valmiudeksi jatkaa työskentelyä myös silloin, kun tehtävät ovat vaikeita, sekä kyvyksi ylittää epäonnistumisen tuottama pettymys tai sen uhka. Oppimaan oppiminen on myös kykyä iloita ja nauttia uusista haasteista, oppimisesta ja omasta osaamisesta.

Tällaisen lasten kaltaisen oppimisen ilon ja oppimaan oppimisen taidon voi sytyttää vaikkapa Isossa Kirjassa leireillä, Follow-opetuslapseuskoulussa, Raamatun ja teologian opinnoissa, viikonloppujen kursseilla tai erilaisissa työmuotojen vetäjille tarkoitetuissa koulutus- ja virkistystapahtumissa. Osallistumalla opintoihin, joiden tavoitteena on seurakuntaelämän toimintojen kehittäminen, osaaminen voi rakentua monella eri tavalla.

Oppimisen ilo sytyttää intoa, oppija kasvaa hengellisesti ja virkistyy. Oppimisympäristö tukee yhteyksien luomista ja verkostojen rakentamista. Opiskelu voi antaa uusia oivalluksia, jotka yhdessä toisten kanssa toteutettuna tuottavat uusia toimintamalleja ja -menetelmiä seurakunnan eri työmuotojen avuksi.

Mitä jos tarttuisimme tähän oppimisen mahdollisuuteen? Silloin saisimme nauttia oppimisen tuomasta ilosta ja seurakunnan toiminta voisi uudistua.


Tanja Laulainen

Kirjoittaja on Iso Kirja -opiston rehtori.

Mielipide
38/2016

MielipideEeva-Liisa Tuomainen arvosteli uskovien mässäilyä kirkkokahveilla (RV 36). Olen samaa mieltä siitä, että meidän uskovien on syytä kiinnittää huomiota elämäntapoihimme.

Tuomainen kysyy, miksi (s...
MielipideOlen yrittänyt tutustua lähemmin uskoviin, mutta jotkut heistä vetävät aivan kuin hurskaan kaavun todellisen minänsä ylle eivätkä anna itsestään mitään.

Toivoisin kirkkoihin enemmän vuorovaikut...
MielipideReino Savola kehotti Mielipiteet-palstalla kääntämään Vanhassa testamentissa esiintyvän Jumalan nimen הוהי (JHVH) oikein (RV 36). Se on Jumalan pyhin nimi, joka esiintyy heprea...
MielipideHaluan aluksi kiittää René Laulajaista kirjoituksesta ”Kokemukseni musiikista” (RV 35) ja esittää samaan aiheeseen liittyvät, lähinnä kokouksen puitteisiin kohdistuvat näkemykseni.

Ennen uskoon...
MielipideHelluntailiikkeen musiikkitarjonta on vuosikymmenien saatossa kokenut mullistavan muutoksen. Se kuvastaa myös muualla yhteiskunnassamme tapahtunutta muutosta.

Sodan jälkeisten vuosien ”hiteistä...
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan