Perjantai 26. huhtikuuta.
Nimipäivää viettää Terttu, Teresa, Teresia, Teresa, Terese

Olemmeko seurakuntina H.O.T.?

Ajassamme tarvittava uskon puolustaminen ei ole hosumista sinne ja tänne, vaan oman hengellisen vakaumuksen tervettä elämistä todeksi arjessa, Markku Tuppurainen kirjoittaa.
Ajassamme tarvittava uskon puolustaminen ei ole hosumista sinne ja tänne, vaan oman hengellisen vakaumuksen tervettä elämistä todeksi arjessa, Markku Tuppurainen kirjoittaa.

Eräässä saarnassa annettiin mielenkiintoinen haaste: seurakunnan tulee olla tämän ajan keskellä H.O.T. Nykyisin viljellään paljon sanojen merkityksiä ja lyhenteitä. Sanottaessa ”lokki” puhutaan ihmisestä, jonka elämäntapa on ”pummaileva”. Kotiseudusta ja omasta elämänpiiristä mainitaan ”omina hoodeina”, ja kun ihminen nauraa oikein makeasti, sen merkkinä viestissä on usein ”LOL”. ”Boomerit” ovat varhaisvanhuksia, joilla on kaikkitietävä asenne ja ajatus siitä, että ”ennen oli kaikki paremmin” ja näinhän puhuvat nettisukupolvi ja milleniaalit. 

Kulttuurit vaihtuvat, ihmiset muuttuvat ja kieli saa uusia muotoja. Kaiken tämän keskellä on kuitenkin arvoja, elämälle tärkeitä peruspilareita, jotka suojaavat ja pitävät suunnan oikeana. 

Alussa mainittu H.O.T. (engl. humble, open, transparent) on lyhenne sanoista nöyrä, avoin ja läpinäkyvä. Tässä on ajatus ja vahva viesti. Meidän tulee seurakuntina edelleen elää ja olla rohkeasti kristittyjä. Nöyryys on Jumalan ominaisuus, ja siinä on voimaa, valtaa ja viisautta, joka on valmis palvelemaan ja uskaltaa tehdä niin.

 

 

      Todellisen kristillisyyden tunnusmerkki on nöyryys ja avoin, rohkea ja totuudellinen asenne.

 

Pääsiäisajan virressä lauletaan: ”Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus.” Jeesus tuli palvelemaan, ei palveltavaksi. Seurakunnan keskellä on arvostettavaa ja ihailtavaa sellainen kristillisyys, jonka ilmenee palvelevana asenteena, mielenlaatuna ja elämäntapana. Raamattu puhuu kristityistä, jotka omana aikanaan palvelivat Jumalan suunnitelmaa. 

Kun Paavali pyysi Jumalalta viisautta ja voimaa seurakunnalle, hänellä oli ajatus hyvinvoivasta yhteisöstä, jonka jäsenet voisivat paremmin kirkastaa Kristusta: ”Rukoilemme, että te eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa.” 

Sananlaskujen 3. luku on otsikoitu ”Viisaus antaa hyvinvointia”, ja jakeissa 5–6 jatketaan: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.” Todellisen kristillisyyden tunnusmerkki niin yksilöissä kuin yhteisössäkin on sydämen nöyryys ja avoin, rohkea ja läpinäkyvä – totuudellinen – asenne. 

Ajassamme tarvittava uskon puolustaminen ei ole hosumista sinne ja tänne, vaan oman hengellisen vakaumuksen tervettä elämistä todeksi arjessa. ”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan pitäkää nöyrästi toista parempana kuin itseänne.” Paavali kehotti uskovia vaeltamaan heidän saamansa kutsumuksen arvoisesti – kaikessa nöyrinä, lempeinä ja pitkämielisinä, kärsien toisiaan rakkaudessa. 

 

Markku Tuppurainen 

Kirjoittaja on Seinäjoen helluntaiseurakunnan johtaja.



UUTISET