Mitä on aika?

Monet runoilijat ja filosofit ovat yrittäneet sanoilla pyydystää ajan, tuon ihmistä suuremman käsitteen, analysoitavaksemme. Tiedemaailma on myös omilla menetelmillään tehnyt samaa. Paljon onkin ajasta onnistuttu sanomaan, mutta paljon on myös sanomatta. Millaisia vihjeitä Raamattu antaa kysymykseen? Mikä on Raamatun välittämä maailmankuva ajasta? 

Aika on osa luomakuntaa. Luoja on itse ajan yläpuolella. Luominen sitoo kaikki luodut ajan kulkuun, mutta Jumala itse ei ole luomansa ajan alainen. 

Ennen luomistyötä vallitsi kosmologinen kaaos, johon Jumala alkoi luoda järjestystä. Luominen loi kaaokseen järjestyksen, ja tähän kuuluu myös aikajärjestys. Luomisteot tapahtuivat peräkkäisinä aikajaksoina, joiden pituudesta emme tiedä juuri mitään, mutta nykymittaisia vuorokausia ne eivät olleet. Tapahtuihan ajan mittaamiseen käytettävien taivaan valonlähteiden luominen vasta neljännessä aikajaksossa.

      Elämme kahden ikuisuuden välissä.

Ajalla on alku ja loppu. Ennen aikojen alkua oli ikuisuus, ja niin myös ajan loputtua on ikuisuus. Koko luomakuntana elämme ajassa, kahden ikuisuuden välissä. 

Raamatun antamassa maailmankuvassa aika on jotakin, mitä Jumala hallitsee. Salomo kirjoitti: ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.” Asiat tapahtuvat Jumalan luomassa järjestyksessä. ”Kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti Poikansa.” 

Haluaisimme mielellään tietää enemmän Jumalan ajoista, mutta Jeesus sanoi varsin selvästi, että ”ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Jumala on oman valtansa voimalla asettanut”. Meitä kiehtoo erityisesti viimeinen aika. Raamattu puhuu aikajaksoista, joiden täyttymisen Jumala itse asettaa. Viimeinen aika alkoi Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, ja apostolit kirjoittavatkin, että ”nyt on viimeinen aika”. Toki olemme lähempänä viimeisen ajan loppua nyt kuin apostolit, mutta kuinka lähellä ajan loppuminen todella on? 

Raamatun tekstit eivät anna laskentakaavaa vaan mallin: apostolit odottivat Herran tulemusta ja viimeisen ajan täyttymistä omana elinaikanaan. Olen vakuuttunut, etteivät he odottaneet Herran paluuta pelkästä väärinkäsityksestä, vaan heillä oli hyvät syyt odottaa jo tuolloin Herran tulemusta. Sen he jättivät perinnöksi tulevien sukupolvien ketjuun, johon mekin kuulumme. 

Aika ei ole kulutustavaraamme vaan Jumalan meille antama lahja. Sitä onkin syytä kohdella sillä kunnioituksella, jonka lahjan antaja ansaitsee. Samalla on hyvä muistaa, ettemme ole kutsutut vain tätä aikaa varten vaan Jeesuksessa myös ikuisuutta varten. 

Emme siis tunne tulevaa aikaa, mutta tunnemme hänet, jonka kädessä aikamme on. 

Esko Matikainen 

Kirjoittaja on Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja.