Lauantai 4. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Armi, Ronja

Mistä eväät uuteen vuoteen?

Uuden vuoden kohtaamiseen liittyy myös jonkinlainen odotuksen ja pelon tasapaino, Ruut Ahonen kirjoittaa.
Uuden vuoden kohtaamiseen liittyy myös jonkinlainen odotuksen ja pelon tasapaino, Ruut Ahonen kirjoittaa.

Uusi vuosi nähdään usein puhtaan sivun kääntymisenä. Harvoin kuitenkaan maailma tai oma tai seurakunnan elämä muuttuu yhdessä yössä. Muutosta ja tuoreutta kuitenkin tarvitaan: olemme taipuvaisia turtumaan, luutumaan ja erään kirjailijan sanoin vaeltamaan omaa kaviouraamme. 

Monissa seurakunnissa vietetään tammikuussa paasto- ja rukousjaksoa. Tätä parempaa tapaa tuskin löytyy aloittaa uutta vuotta. Ottamalla aikaa paastoon ja rukoukseen seurakunnalle alkaa selvitä, mihin Jumala kutsuu nyt tarttumaan ja mitä kenties jättämään pois. 

Alkuseurakunnan päivinä Antiokiassa toimittiin samalla tavalla. Apostolien tekojen luvun 13 mukaan sikäläisessä seurakunnassa viisi miestä toimitti palvelusta Herralle ja paastosi. Sen keskellä Pyhä Henki alkoi puhua: ”Erottakaa Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.” 

Paastottuaan ja rukoiltuaan vielä lisää nimetyt miehet siunattiin matkaan, ja ”niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kyproon”. Käytännössä tästä lähti liikkeelle maailmanlaajuinen lähetystyö, joka etenee edelleen kuin suuri aalto, löytää yhä uusia alueita ja muuttaa uusia ihmisiä.

 

 

      Ikuisuusvaikutus voi olla paljon suurempi kuin osaamme kuvitella.

 

Vaikka rukous ja paasto vaativat kurinalaisuutta, niiden seurauksena voi tapahtua jotakin sellaista, minkä ikuisuusvaikutus on paljon suurempi kuin olisimme voineet edes kuvitella. Paasto uudistaa ajatuskulkujamme, taivuttaa sydämiämme ja antaa tilaa Jumalan puheelle. Sen ryhdistämä rukous saa toteutumaan Jaakobin kirjeen (4:8) lupauksen, että kun lähestymme Jumalaa, hän lähestyy meitä. 

Uuden vuoden kohtaamiseen liittyy myös jonkinlainen odotuksen ja pelon tasapaino. Huoli tulevasta voi jopa peitota odotuksen – varsinkin juuri nyt, kun asiantuntijatkin toistelevat kuluvan talven olevan poikkeuksellisen vaikea sähkökriiseineen ja muine rintalastaa puristavine asioineen. Kun isot ongelmat ravisuttavat maailmaa, sen arvo, että voimme olla suorassa yhteydessä kaiken Luojaan, kasvaa vain suuremmaksi. 

Voisi jopa kysyä, onko meillä edes varaa olla kääntymättä Jumalan puoleen? Ja miten se muuttuisi hyvästä aikeesta hyväksi tavaksi? 

Seurakunta koostuu yksittäisistä uskovista. Mitä useampi virittää yhteyden Jumalaan palavaksi, sitä paremmin alamme kuulla, mikä on Jumalan suunnitelma ja kuinka voimme olla siinä mukana. 

Sävy, jolla voimme odottaa Jumalan puhuvan tulevasta, ilmenee Jeremian kirjan luvun 29 jakeesta 11: ”Minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan ––: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” 

 

Ruut Ahonen 

Kirjoittaja on Aikamedian vt. vastaava päätoimittaja. 

 



UUTISET