Millaista uskoa levitämme?

Kun Jeesus esitti vertauksen Jumalan valtakunnasta, hän luonnehti sitä seuraavasti: ”Se on kuin hapate, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja. Lopulta koko taikina happani.”

Jeesuksen kuvaus Jumalan valtakunnan vaikutuksesta on selvä ja yksinkertainen. Se leviää ja vaikuttaa hapatteen lailla, kunnes se on läpäissyt ympäristönsä kokonaan. Siinä itsessään on kaiken läpäisevä voima.

Jeesuksen opetuksen mukaan Jumalan valtakunta on sisällisesti häneen uskovissa, ja sen sanotaan olevan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Se on siis jotain ei ihmisestä itsestään lähtevää, vaan jotain häneen ulkopuolelta asetetusta lähtevää. Taivaallinen aarre on laitettu saviastiaan.

Kristitty yksin ja yhdessä muiden kanssa on Jumalan tahdosta asetettu omana aikanaan palvelemaan Jumalan tahtoa ja levittämään hänen tuntemisensa tuoksua – olemaan valona ja suolana. Meille annettu Pyhä Henki vaikuttaa Raamatun mukaan hedelmää, joka on Paavalin mukaan kiistattomasti hyvältä maistuvaa. Sellaista hedelmää aikamme kaipaa kipeästi, kun toimintaympäristömme myrkyttyy ennen kaikkea niistä synnillisen ihmisluonnon paheista, joita Paavali kuvaa lihan tekoina.

On selvää, että uskova joutuu kulkemaan monessa asiassa ajan henkeä vastaan. Jumalan sanasta nouseva ja Hengen vaikuttama elämäntapa poikkeaa monessa aikamme tavoista. On syytä edelleen korostaa sitä, että elämäntapojamme tulisi määrittää Jumalan sanan ilmoitus ja sieltä nousevat arvot. Se on ainoa tie todelliseen siunaukseen elämänalueesta riippumatta.

Valitettavan usein uskomme tuntuu kuitenkin olevan varsin myrkyllistä. Se leviää kyllä hapatteen lailla, mutta mitä se saa aikaan? Hengen ihanan ja maukkaan hedelmän sijaan esiin nousevatkin ajan hengen ja lihamme vaikutuksesta riitaisuus, pahanpuhumiset, juorut ja valheet, jotka kaikki myrkyttävät myös oman toimintamme ilmapiiriä.

Helluntaikulttuurin vaikutusta on joskus kuvattu ironisella ajatuksella ”tule sellaisena kuin olet, niin me teemme sinusta sellaisen kuin me olemme”. Millaisia me siis olemme? Hapattaako uskomme ympäristöä vai myrkyttääkö se sitä? Millaista uskoa me levitämme?

Jaakob muistuttaa: ”Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Näyttäköön hän tekonsa hyvällä vaelluksellaan, viisaasti ja sävyisästi –– ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdasta, sitten rauhaisaa, lempeää, taipuisaa, se on täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä. Se on tasapuolinen ja teeskentelemätön. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhantekijöille.”

Aikamme myrkyllinen ilmapiiri avaa huikean mahdollisuuden tuoda esiin Kristuksen todellisen tuntemisen ihanan tuoksun ja evankeliumin muuttavan voiman. Pyhä Henki tekee sen mahdolliseksi, jos tahdomme.

Petri Mäkilä