Torstai 18. huhtikuuta.
Nimipäivää viettää Valto, Valdemar, Valdemar, Volmar

Menneiden sukupolvien rohkaisu

Keskeneräisyyden hyväksyminen on tärkeä osa hyvinvoivaa jumalasuhdetta ja seurakuntaelämää, Janne Lahti kirjoittaa.
Keskeneräisyyden hyväksyminen on tärkeä osa hyvinvoivaa jumalasuhdetta ja seurakuntaelämää, Janne Lahti kirjoittaa.

Vietimme hiljattain pyhäinpäivää. Menneiden sukupolvien elämä voi opettaa ja rohkaista meitä tämän päivän haasteissa. Pyhäinpäivä muistuttaa lapsi- ja nuorisotyön mahdollisuuksista. 

On hämmästyttävää, miten nuoria ensimmäiset opetuslapset ja monet seurakuntien perustajat ovat olleet lähtiessään seuraamaan ja palvelemaan Jeesusta. Niin ikään on pysäyttävää huomata, miten suuri merkitys seurakuntien nykyjäsenmäärässä on lapsi- ja nuorisotyöllä. Seurakuntien kasvusta kertovien tilastojen valossa tähän kannattaa oikeasti kiinnittää huomiota. Tilastot eivät valehtele. Lapsi- ja nuorisotyö kannattaa! 

Menneiden sukupolvien elämä rohkaisee meitä luottamaan Jumalan huolenpitoon kaikkina aikoina kaikissa olosuhteissa. Sisäisistä ja ulkoisista puutteista huolimatta riippuvuus Jeesuksesta on ollut aina ratkaiseva tekijä – ja on sitä edelleen. Vaikka ulkoiset olosuhteet ja valmiutemme palvella Jumalaa ovat parantuneet, ne eivät koskaan korvaa riippuvuuttamme Jumalasta ja hänen armostaan. 

Jippii-työn teinisovellus, Jippii Youth julkaisi viime vuonna kappaleen Keskeneräinen. Jippiin tavaramerkki innostaa ja puhutella lasten ohella aikuisia toteutuu myös Jippii Youthissa. Keskeneräinen-kappaleen sanoma koskettaa ja rohkaisee. Sen kertosäkeistö kuuluu: ”Ei, ei musta valmista tullutkaan. Ei valmis tarvi mun ollakaan, että saan olla sun kokonaan. Ei, et sinä valmista vaadikaan, mua rakkaudellas muovaat. Ihan sama, minkä ikäinen, olen vielä keskeneräinen.”

 


     Parhaimmillaan keskeneräisyys

     ja sen tunnistaminen tuovat tasapainoa.

 

Keskeneräisyyden hyväksyminen on tärkeä osa hyvinvoivaa jumalasuhdetta ja seurakuntaelämää. Joskus tarvitsemme tämän muistuttamisessa edesmenneitä. Raamatun henkilöistä ja lähihistoriastamme löytyy vahvoja esirukoilijoita ja uskonsankareita, jotka kokivat heikkoutta ja keskeneräisyyttä, ja silti he olivat voimakkaasti Jumalan käytössä. 

Seurakunnassa on tärkeää vaalia armollista ilmapiiriä, samalla kun siellä rohkaistaan kasvamaan ja palvelemaan. Jumala ei vaadi valmista eikä täydellistä – toivottavasti emme mekään. Parhaimmillaan keskeneräisyys ja sen tunnistaminen tuovat tasapainoa sekä rohkaisevat ja kiinnittävät meitä yhä enemmän Kristukseen ja toisiimme. Seurakunta, jossa on tilaa keskeneräisyydelle, on puoleensavetävä seurakunta. 

Menneiden sukupolvien rohkaisemana on hyvä arvioida oman ja seurakuntaelämän rakenteita ja tehdä korjausliikkeitä. Joskus ei riitä vanhan paikkaaminen vaan on rohjettava isompiin ratkaisuihin ja luotava uutta. Niistäkin selviämme, kuten menneetkin sukupolvet ovat selvinneet, koska hän on uskollinen ja armollinen meitä keskeneräisiä kohtaan. 

 

Janne Lahti 

Kirjoittaja on Helluntaikirkon Hyvä Sanoma -palvelujen johtaja. 



UUTISET