Me olemme lähetyskenttä

(26.3.2023) Tämä pääkirjoitus on kärjistetty arvio siitä, mitä tilastot pahimmillaan ennustavat Suomen helluntailiikkeelle. Me olemme lähetyskenttä joka tapauksessa. 

Vuoden 2015 pakolaiskriisin aikaan monet totesivat virheellisesti: ”Lähetyskenttä on tullut luoksemme.” Tilastot osoittavat, että Suomi ei ole enää kristillinen maa. Nouseva sukupolvi, 16–29-vuotiaat, kuuluvat maailman vähiten saavutettujen kansanryhmien tai niiden osien joukkoon. 

Maallistuminen etenee Suomessa. Nousevasta sukupolvesta enää alle 15 prosenttia uskoo kristinuskon Jumalaan ja vähän suurempi määrä muihin henkioppeihin. Kaikenlainen jumalausko persoonallisesta jumaluudesta korkeimpaan voimaan on Euroopassa hiipunut. Yli puolet väestöstä on jo ateisteja, agnostikkoja tai uskonnottomia. Eurooppa on entinen kristillinen maanosa. Uususkonnollisuuskaan ei korvaa materiaalisiin arvoihin ja tietokäsitykseen kytkettyä maallistumista. 

Suomen helluntailaisuudella on enää lyhyt elinvoimaisuuden ajanjakso edessään, jos jatkamme samaan tapaan. Olemme hiipuneet jo prosenttiliikkeestä prosentin murto-osiin. Ensimmäiset suurista ikäluokista lähestyvät jo 80 vuoden ikää, ja heidän kuollessaan helluntailiike kutistuu varovaisestikin arvioiden yli 10 000 ihmisellä.

      Eurooppa on entinen kristillinen maanosa.

Nykyisten kastetilastojen mukaan seuraavan kymmenen vuoden aikana kastamme maksimissaan reilut 5 000 ihmistä. Tämä ei korvaa poistuvaa väestöä. Luterilainen kirkkokin on luisumassa vähemmistökirkoksi kaikkialla Suomessa ja on jo sitä pääkaupunkiseudulla. 

Missiologit näkevät, että afrikkalaisten ja latinalaisamerikkalaisten maahanmuuttajien diasporakristillisyys ja -kirkot korvaavat perinteisen länsimaalaisen kristillisyyden sekä mahdollisesti kiinalaisten kristittyjen joukko. Ensimmäinen sukupolvi diasporakristillisyyttä ei kykene saavuttamaan paikallista väestöä, koska heillä on vaikeuksia sopeutua valtakulttuurin vaatimuksiin muun muassa lyhyemmistä jumalanpalveluksista ja ihmissuhdekeskeisestä evankelioinnista.   

Suomen herätyskristillisyyden korvaa hiljalleen maahanmuuttajien diasporakristillisyys, joka alkaa saavuttaa myös syntyperäisiä suomalaisia kahden tai kolmen sukupolven päästä. Siihen mennessä valtaosa suomalaisesta helluntailaisuudesta on vain historian muisto. 

Helluntaiseurakuntien on herättävä näkemään nyt todellinen tilanne. Viiden vuoden päästä on liian myöhäistä. Meidän on opittava nopeasti pioneeriseurakunniksi, jotka alkavat tehdä tavoittavaa lähetystyötä Suomi-nimisellä lähetyskentällä. Suomen Helluntaikirkon strategiassa tätä kutsutaan ajatuksella ”Olemme missionaalinen yhteisö”. 

Esa Hyvönen 

Kirjoittaja on Jyväskylän helluntaiseurakunnan johtaja. 

Kuva esim. RV 42/2022:ssa