Kuningatar täytti paikkansa

Tällä viikolla kääntyy historiallinen sivu, kun Britannian pitkäaikaisin hallitsija, kuningatar Elisabet, saatellaan haudan lepoon. Yli 70 vuotta kestänyt valtakausi teki Elisabetista ikonisen hahmon, joka edusti pysyvyyttä niin Britannialle kuin muullekin maailmalle. 

Kuningatar Elisabetin jälki jää vaikuttamaan vielä pitkäksi aikaa. Muun muassa kansainvälinen talousjulkaisu Bloomberg totesi kuningattaren kuoleman jälkeen, että Kanadassa tullaan käyttämään vielä vuosia käteistä, johon on painettu Elisabetin, heidänkin kuningattarensa, kuva. 

Elisabetin runsaissa muisteluissa hänen kristillinen vakaumuksensa ei ole tullut esiin kovinkaan paljon. Monarkin uskosta Kristukseen on kirjoittanut etupäässä kristillinen media. Christian Postin mukaan kuningatar puhui pitkin 2000-lukua erilaisissa julkisissa esiintymisissään kristinuskon ydinasioista ja sitoutumisestaan niihin. Muun muassa vuoden 2011 joulutervehdyksessään hän sanoi: ”Vaikka pystymme hienoihin ystävällisyyden tekoihin, historia opettaa meille, että joskus tarvitsemme pelastusta itseltämme – piittaamattomuudeltamme tai ahneudeltamme. Jumala lähetti maailmaan ainutlaatuisen henkilön – ei filosofin eikä kenraalin, vaikka he olisivatkin tärkeitä, vaan Vapahtajan, jolla on voima antaa anteeksi.” 

Elisabetissa maailma menetti paitsi uskollisen kuningattaren myös merkittävän kristityn johtajan. Nyt kun riveistä on poistunut yksi näkyvällä paikalla vaikuttanut kristitty, olisi tärkeää, että heitä ilmaantuisi ja kasvaisi lisää. Jokainen Kristusta tunnustava johtaja ja vaikuttaja tuo mukanaan Jumalan valtakunnan ilmapiiriä sinne, missä vaikuttaa. 

Kuningatar Elisabet tiedosti roolinsa ja pysyi siinä. Hänen tehtävänsä ei ollut tehdä päivänpolitiikkaa tai ryhtyä pastoriksi vaan pysyä kansansa keulakuvana. Tätä hän hoitikin uskollisesti loppuun asti. Vaikka kuningattaren usko ilmeni toisinaan myös sanoina, silloinkin, kun sanoja ei käytetty, vakaumus näkyi hänessä lämpönä ja valoisuutena. 

Elisabet on hyvä esimerkki kristitystä, joka vaikutti omalla paikallaan. Hänen pitkä valtakautensa kuvastaa myös uskollisuutta, jonka merkitystä Jeesuskin korosti. Koneenomaisen suorittamisen sijaan uskollisuutta on löytää paikkansa ja pysyä siinä elämällä päivittäin omassa ympäristössään, omana itsenään ja Kristukseen turvaten. 

Oman paikan täyttäminen lieneekin ennen muuta identiteettikysymys: kun tiedostaa, että itsellä on oma tärkeä sijansa Jumalan valtakunnassa, uskollisuudestakin tulee paljon helpompaa. 

Ruut Ahonen 

Kirjoittaja on Aikamedian vt. päätoimittaja.