Kriisiajan seurakunta

”Jos kirkko ei ole relevantti sodan keskellä, se ei voi olla sitä rauhan keskellä.” Näin totesi eräs ukrainalainen pastori päättäessään olla pakenematta sodan jaloista auttaakseen seurakuntalaistensa kanssa sodan seurauksista kärsiviä. 

Ajatus pysäytti miettimään kristillisen seurakunnan luonnetta ja missiota kriisien keskellä. Koronapandemia pakotti länsimaisetkin seurakunnat pohtimaan tehtäväänsä ja muokkaamaan toimintatapojaan sen toteuttamiseksi poikkeusoloissa. 

On elintärkeää, että kriisin iskiessä seurakunta haluaa ja kykenee mukautumaan muuttuneen tilanteen vaatimusten mukaisesti. Nyt Venäjän hyökättyä Ukrainaan käsissämme on uudenlainen kriisi, jonka vaikutukset ulottuvat myös meidän maamme henkiseen ilmapiiriin ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen ja sen kautta myös paikallisseurakuntien toimintaan. Vaikka maamme ei itse ole sodan osapuoli, sodalla on kauaskantoisia vaikutuksia, joita olisi syytä pohtia niin helluntailiikkeen piirissä laajemmin kuin paikallisella seurakuntatasolla.

Yhteiskunnan eri osa-alueilla laaditaan ennakkoon suunnitelmia koskien mahdollisia poikkeusoloja, joissa ei voida toimia enää kuten normaalioloissa. Varautuminen kriisiaikoja varten on monella tavalla viisasta, vaikka kaikkia mahdollisia tilanteita ei pystyttäisikään ottamaan huomioon. 

Seurakunnat eivät tee tässä poikkeusta, ja olisikin viisasta laatia ainakin jonkinlaisia suuntaviivoja tilanteeseen, jossa maamme ajautuisi esimerkiksi sodan uhan alle tai elintarvikekriisin keskelle. Tämän päivän tilanteita seuratessaan moni on jo varmasti tiedostanut tällaistenkin uhkakuvien toteutumisen mahdollisuuden. Pandemiastahan olemmekin jo saaneet kokemusta. Joku saattaa pitää tätä ”pirujen maalaamisena seinille”, mutta järkevä varautuminen muuttuviin olosuhteisiin on viisautta. 

Millainen sitten on kriisiajan seurakunta? Voiko seurakunta olla relevantti jopa sodan keskellä? Koska kristillinen seurakunta ei ole harrastekerho eikä mikään yleishyödyllinen järjestö vaan Jumalan mission ”kädet ja jalat” kaikenlaisissa olosuhteissa, on selvää, että olosuhteet eivät voi tehdä tätä tyhjäksi. Sanoma rakastavasta Jumalasta, joka kohtaa aikamme pahuuden keskellä kärsivää ihmistä, on edelleen ajankohtainen. Siksi kriisiajan seurakunta säilyttää kirkkaana missionsa, kahden käden evankeliumin levittämisen, jossa iankaikkinen ja ajallinen apu kulkevat käsi kädessä. 

Niin kuin Kristus antoi itsensä uhrattavaksi toisten puolesta, seurakuntakin voi antaa itsensä alttiiksi palvelemalla muita epäitsekkäästi vakavienkin kriisien keskellä. Pyhä Henki antaa siihen tarvittavan voiman ja viisauden, kun sitä häneltä pyydämme. 

Petri Mäkilä 

Kirjoittaja on Ristin Voitto -lehden päätoimittaja.